Mustikka-rahkapiiras

Miesystävälläni on maanantaina syntymäpäivä. Hän ei ole kakkuihmisiä, joten ajattelin yllättää hänet piirakalla. Olen menossa hänen luokseen viettämään pitkää viikonloppua, joten piirakkaa maistellaan hieman etuajoissa. Reseptin löysin Valioin sivuilta ja sieltä olen monia muitakin hyviä löytänyt. Alkuperäiseen ohjeeseen pääset tästä.

Aineet

Pohja

1 ¼ dl juoksevaa margariinia

1dl sokeria

1 muna

1 ½dl vehnäjauhoja

1dl perunajauhoja

1tl leivinjauhetta

Täyte

3dl pakastemustikoita

2tl perunajauhoja

2prk maustettua vanilja-/sitruunarahkaa

1 muna

½ sokeria

Ohje

• Vatkaa margariini, sokeri ja muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Taputtele takina voidellulle piirasvuoalle.

• Levitä takinapohjalle jäiset mustikat, jotka on pyöritelty perunajauhoissa. Lisää päälle rahkaseos.

• Paista uunin alatasolla 175 asteessa n. 40min.

Ohje on todella nopea ja yksinkertainen, joten se sopii myös aloittelevalle leipurille J Innolla odotan hetkeä, kun pääsen maistamaan, miltä piirakka maistuu. Odotukset ovat kovat, etenkin kun aion tarjota tätä päivänsankarille. Hyvää huhtikuun viimeistä viikonloppua!

Melissa ❤

Kotipäivä

Eilinen päivä sisälsi lähinnä vain arkista puuhastelua kotosalla, mutta illalla sain olla tyytyväinen kaikesta siitä mitä olin jaksanut tehdä. Raskauden aikaisesta väsymyksestä johtuen energiat on lähes aina poikkeuksetta kadoksissa. Eilen jaksoin kuitenkin kohtuullisen hyvin touhuilla eivätkä mielialatkaan heitelleet.

Aamuni alkoi jo varhain, sillä nousin miesystäväni kanssa samoihin aikoihin. Lyhyistä yöunista huolimatta olin pirteä eikä herääminenkään tuntunut kovin hankalalta. Oli kuitenkin sääli nousta ylös, sillä rakkaan vieressä oli niin ihana köllötellä. Lähdimme samaan aikaa ovesta ulos kumpikin tahoillemme – rakas töihin ja minä omaan kotiini.

Kotiin saavuttuani söin, sillä olin hyvin nälkäinen. Tämän jälkeen suuntasin petiin jatkamaan unia vielä muutamaksi tunniksi, jotta en iltaa kohden aivan väsähtäisi. Suunnitelma oli toimiva. Herättyäni suuntasin noutamaan matkahuollon toimipisteeltä saapuneen paketin, vaihtamaan hiusväripaketit oikean sävyisiksi sekä tekemään ruokaostoksia.

Kotosalla päädyin vielä pyykkäämään ison kasan likaisia vaatteita. Minulle kuitenkin kävi pieni kömmähdys, kun en muistanut avata pesukoneen vesiliitäntää. Ei ollut kovin mukavaa huomata neljänkymmenen minuutin pesuohjelman jälkeen, että oli odottanut turhaan, sillä ohjelma oli sammunut jo ensihetkillä vedenpuutteen vuosi. Onneksi tuolle päivälle ei ollut enempää pyykkivarauksia taloyhtiön pesulassa, joten pystyin huoletta jatkamaan pyykkäämistä.

Onnistuneen pyykkioperaation jälkeen keskityin ruoanlaittoon ja tällä kertaa vuorossa olivat perinteiset kanatortillat. Nopeaa, helppoa ja herkullista ruokaa. Tortillat päätyivätkin kuvittamaan tätä postausta yhdessä lounaaksi syötyjen lettujen kanssa. Mikä olisikaan iloisempi asia kuin hyvä ruoka?

Postaukseni on osa Pieni Lintu blogin MakroTex haastetta. Tällä viikolla teemana on iloinen ja muiden bloggaajien ilon aiheita pääset tsekkaamaan täältä.

Melissa ❤

Vauvakirja

Vauvakirja oli ensimmäisiä hankintoja tulevalle lapsellemme. Löysin kyseisen yksilön K-Citymarketista ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kaappasin kirjan ostoskoriini läpiselailun jälkeen, enkä ole kertaakaan katunut valintaani. Olen selaillut muitakin vauvakirjoja netistä, mutta tämä meidän on mun ehdoton lemppari. Hintakaan ei ollut turhan korkea, sillä kauppa myi näitä punaisin ale -lapuin seitsemän euron hinnalla.

Vauvakirja ei ole välttämätön hankinta syntyvälle lapselle eivätkä kaikki perheet koe sitä tarpeelliseksi. Minulle oli kuitenkin alusta asti selvää, että sellainen kotiutuu perheeseemme. Pidän vauvakirjaa tärkeänä, sillä sinne voi tallettaa kivassa muodossa mukavia muistoja rakkaasta lapsesta. Ilman vauvakirjaan en itse ainakaan muistaisi kaikkia hauskoja faktoja tulevasta lapsestamme tai niitä tärkeitä päivämääriä. Hiukan isommalle lapselle on myös kiva kertoa hänen vauva-ajastaan ja mikäpä olisikaan parempi apuväline kuin oma vauvakirja! Etuina koen etenkin sen, että muistot ovat yhdessä paikkaa eikä niitä tarvitse erikseen etsiä. Vauvakirja kannustaa myös kuvantamaan lapsen ensi hetkiä, joita varmasti ihana jälkikäteen tutkailla.

Hankin vauvakirjan ennen, kun saimme tietää lapsen sukupuolta. Tärkeää oli, että se sopisi lapselle sukupuolesta riippumatta. Omasta mielestäni tämä meiltä löytyvä vauvakirja on värimaailmaltaan hyvin neutraali, joten se sopii todella hyvin lapselle kuin lapselle. Värit ovat hillittyjä ja antavat pääarvon sille tärkeimmälle sisällölle, eli vanhempien kirjoittamille tiedoille sekä valokuville. 

Erityisesti kirjassa minua viehättää sen Petteri Kaniini teemainen kuvitus. Kuvat ovat selkeitä ja tyyliltään ne ovat piirustuksenomaisia. Kuvitus täydentää vekkulilla tapaa kirjan sivuja, mutta ne eivät tee kuvakirjamaista vaikutelmaa. Kirjan sivuilla seikkailevat hahmot ovat sympaattisia ja nostattavat kirjan söpöys -efektin kattoon saakka. Takakannen sisäsivulla on myös kätevä lokero ominaisuus, jossa itse säilytän ultraäänikuvia. Lokeron ansiosta lippulappuset pysyvät tallessa, eivätkä luiskahda pois kirjan välistä.

Tähän mennessä olen merkinnyt kirjaan muutamia juttuja. Koen jonkinlaisia paineita siitä, että kirjan kaikki kohdat tulisi täyttää. Oma vauvakirjani ammottaa tyhjyyttään muutamaa kohtaa lukuun ottamatta eikä sieltä löydy lainkaan kuvia. Haluan, että Talitintti saa kirjasta ihanan muiston aikuisuuden kynnyksellä, jotta hän voi palata muistelemaan vauva-aikaansa niin halutessaan.

Millainen on hyvä vauvakirja vai tarvitaanko sitä teillä ollenkaan? 

Melissa ❤

Kirjoittaja

Täällä ruudun toisella puolen kirjoittelee Melissa nimellä esiintyvä nuori naisenalku. Olen syntynyt lokakuisena aamuna vuonna 1998 ja tällä hetkellä olen 18-vuotias. Lapsuuden ja nuoruuden vartuin kuusihenkisen perheen nuorimpana lapsena metsien ja peltojen välittömässä läheisyydessä. Perhesuhteeni ovat osittain mutkikkaita kaltoinkohteluiden ja vanhempien alkoholinkäytön seurauksena. Tätä nykyä asun kuitenkin omillani kunnan vuokra-asunnossa, jossa on sisäilmaongelmia.

Peruskoulun jälkeen päädyin opiskelemaan lukioon. Lukio-opiskelu tuntui raskaalta, eikä lukihäiriö työtä helpottanut. Mukavaa vastapainoa opiskelulle toivat niin wanhojen tanssit, penkkarit kuin muutkin opintojen aikaiset tapahtumat. Tänä keväänä päätin kirjoitusurakkani ja odottelen jännittyneenä sitä, nousenko muiden abiturienttien tavoin lavalle noutamaan ylioppilaslakkia- ja todistusta kesäkuun alussa.

Odotan yhdessä miesystäväni kanssa perheenlisäystä. Rakas Talitintti on esikoisemme ja hänen laskettuaikansa on 20.8. Innon sekä hämmennyksen vallassa toivotamme tuon pienen tuhisijan tervetulleeksi tähän maailmaan. Aikomuksena on murskata pinttyneet ajatusmaailmat nuorten vanhempien alemmuudesta. Tahdon olla lapselleni mahdollisimman hyvä äiti ja luoda häneen turvallisen ja luottamuksellisen siteen.

Elämääni varjostavat vuosia kestäneet mielenterveysongelmat. Kärsin masennuksesta, ahdistuksesta sekä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Aiemmin olen koettanut pitää oireita kurissa lääkityksellä, mutta epäonnistuneiden yritysten saattelemana luovuin lääkehoidosta. Ainut hoitomuoto tällä hetkellä on terapiasessiot sairaanhoitajani kanssa mielialapoliklinikalla. Sairauksistani huolimatta pystyn pitämään elämäni ”hallinnassa”.

Toisinaan kehoni valtaa fiilis elämän ihanuudesta ja uskomattomuudesta. Nämä hyvät hetket ruokkivat paranemisprosessia ja auttavat jaksamaan huonoina hetkinä. Toimintani on usein impulsiivista ja hetken kuluttua saatankin huomata, kuinka kiinnostukseni on lopahtanut äkillisesti. Pyrin olemaan muita kohtaan ystävällinen ja mukava, mutta toisinaan se johtaa liialliseen miellyttämisen haluun. Heikkouksiini lukeutuu myös eräänlainen naiivisuus ja sinisilmäisyys. Sisimmässäni olen melko epävarma itsestäni, mutta usein se kätkeytyy puheliaisuuteni taakse.

Kulttuuri on minulle eräänlainen intohimo ja kannatteleva voima. Rakastan kaunokirjallisuutta ja erilaisia tekstejä. Vietän mieluusti aikaa taidenäyttelyissä ja taiteen parissa. Elokuvat ja teatteriesitykset ovat ihania kokemuksia, mutta niiden parissa tulee oltua turhan harvoin ihan taloudellisista syistä johtuen. Musiikin kuuntelu on minulle se arkipäiväisin tapa olla yhteydessä kulttuuriin. Fiiliksestä riippuu mitä milloinkin kuuntelen – metallia, poppia, rokkia, akustisia rytmejä jne…

Pidän lenkkeilystä, kuvaamisesta sekä leipomisesta. Mitään säännöllistä harrastusta minulla ei kuitenkaan ole, mutta toivoisin, että bloggaus muodostuisi sellaiseksi. Mielenkiinnonkohteikseni lukeutuu myös luonto sen ihmeineen, politiikka sekä ihmisoikeudet. Suosikki liigajoukkueeni on Jyp.

Tämän aloituslätinän pointtina on kertoa lyhyesti itsestäni, jotta mielenkiintosi heräisi blogiani kohtaan. Mikäli haluat tutustua tarkemmin jännittävään elämääni, jää ihmeessä seuraamaan. Olen kiitollinen jokaisesta lukijasta!

Melissa ❤