Mitä tapahtui vuonna 2017?

Muutin kaksi kertaa.
Ensimmäistä muuttoa edelsi kodittomuus, mutta lopulta sain asunnon sosiaalityöntekijöiden avustuksella. Asunnolla ollessa oireilin paljon ja pian selvisi, että siellä on sisäilmaongelmia. Oli sanomattakin selvää, etten halunnut jäädä tuonne kasvattamaan pian syntyvää lasta.

Aloimme kesällä hakea miesystäväni kanssa yhteistä vuokrakotia. Parin päivän päästä meille tarjottiin kaksiota ja päätettiin ottaa se vastaan, kun olin käynnyt tsekkaamassa sen läpi. Nyt ollaan asuttu yhdessä saman katon alla jo puoli vuotta

Kirjoitin ylioppilaaksi.
Luin ylppäreihin hävettävän vähän tuskin lainkaan, joten oon tosi tyytyväinen, että pääsin niistä läpi. Samalla tuli kahlattua lukion oppimäärä ja muututtua hiukan viisaammaksi. Lukio oli hieno kokemus ja tähän astisista kouluvuosista paras oli abivuosi. On sääli, että meidän ihana lukioporukka levisi sinne tänne, mutta varmasti joskus nähään mm. luokkakokouksen merkeissä. Olisi kiva saada tietää, mitä kukin on päätynyt lukion jälkeen tekemään.

En voi kiistää sitä, ettenkö olisi voinut selvitä paremmilla arvosanoilla, mutta minkäs sille mahtaa jos koulu ei kiinnosta. Abivuotena kävin lähinnä kääntymässä koululla ja monet kurssit jäivät kesken. Enemmän kiinnosti olla oman kullan kanssa tai kotona chillailemassa. Älkää toistako samaa virhettä!

Olin raskaana ja synnytin.
Huomasin olevani raskaana loppuvuodesta 2016 - positiivisen raskaustestin tein 11. joulukuuta. Alun shokin jälkeen päätettiin pitää lapsi, mutta päätös vaati paljon rohkeutta. Raskausaika oli henkisesti hyvin kuormittaavaa ja välillä oli hetkiä, kun en huomannut ympärilläni olevaa valoa. Onneksi fiilikset ovat nyt hieman paremmat!

Raskausaika sai odotetun huipennuksen 28. elokuuta, kun pieni poikamme päätti syntyä tähän maailmaan. Raskausviikolla 41+1 syntynyt poikamme painoi 3 080g ja oli 47cm pitkä. Rakastuin häneen ensi silmäyksellä ja joka päivä sydämeni on pakahtumaisillaan seuratessani hänen touhuja. Annoimme pojalle nimen Wiljami Fenix.

Romahdin.
Vuosi 2017 oli vaikea. Kyseenalaistin useaan otteeseen elämäni merkityksellisyyden ja viis veisasin itsestäni. Mielenterveysongelmani pahenivat raskausaikana ja toivoin niiden hellittävän. Mun oli kärsittävä kropastani ja pääni sisäisistä ristiriidoista.

Olin levoton, ahdistunut, masentunut ja väsynyt elämään. Takaraivossa kolkutti ajatus pienestä ihmeestä, mutta en osannut ottaa iloa irti vauvamahastani ennen kuin se oli jo poissa. Elin pohjattomassa sumussa, mutta se hälveni lapsen synnyttyä. Elämä muuttui valoisammaksi ja huomasin, että tässä kaikessa on edes hitunen järkeä. Onneksi en luovuttanut.

Aikuistuin ja muutuin vastuullisemmaksi.
Lapsen myötä olen joutunut matkustamaan syvälle sisimpääni. Millainen äiti haluaisin olla? Mitä ominaisuuksia en tahdo opettaa lapselleni? Kuinka ratkon riidat järkevästi? Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä?

Haluan opettaa Wiljamin pojaksi, joka osaa kunnioittaa muita ihmisiä, tavoitella unelmiaan, olla eri mieltä ja rakastaa. Tämä ei onnistu ilman tasapainoista kasvattajaa eli minua. Mun täytyy tuntea itseni ja hallita käytökseni, jotta voin olla hänelle esimerkiksi. Omalla toiminnallani osoitan, mikä on ok ja mikä ei.

Oon alkanut keskittymään omiin toimintatapoihini entistä enemmän huomiota. Alkanut toimimaan fiksummin ja pyrkinyt miettimään asioita, ennen kun toimin. Oon joutunut opettelemaan monia eri juttuja ja huolehtimaan pienestä avuttomasta olennosta. Välillä olo on raskas ja haluaisin palata ajassa siihen hetkeen, kun en ollut vielä raskaana. Mutta onneksi aina palaan järkiini ja tajuan, että pidän mun elämästä just tämmösenä.

Nautin elämästä.
Kävin muutamassa konsertissa kuuntelemassa hyvää musiikkia. Vierailin museoissa, Korkesaaressa sekä kävin paristi leffassa. Yhtenä vuoden kohokohtana oli isoveljen häät heinäkuussa!

Käperryin monesti sohvan nurkkaan löhöilemään sekä katsomaan telkkaria. Tapasin läheisiä ja vietin heidän kanssa aikaa. Iloitsin luonnosta ja lenkkeilin kauniissa maisemissa. Ihmettelin maailman kauneutta. Olin onnellisempi kuin koskaan ennen.

Mitkä on ollut sun vuoden 2017 kohokohtia?

Melissa ❤

Ylioppilas 2017

Lauantaina harras odottaminen palkittiin. Kymmenet tuhannet lahjakkaat lukiolaiset lakitettiin ja minä olin yksi heistä. Vielä en ole käsittänyt sitä, mutta tällä hetkellä olen työtön siihen saakka, kunnes äitiyslomani alkaa. Syksyllä ei tarvitsekaan mennä kouluun ja tutut naamat katoavat ympäriltä. Opiskelijaelämäni on katkolla.

Heräsin auringon syleilyyn ihanan miesystäväni vierestä lauantaina 3.6. Jouduimme yöpymään vanhempieni luona, sillä nykyiseltä asunnoltani en olisi kerennyt juhlaan ja toisaalta pääsin avustamaan juhlavalmisteluista. Jännitys kipristeli kehossani, mutta fiilis oli loistava. Pieniä epätoivoisia ajatuksia kuitenkin liiteli siellä täällä, koska olin koko edellisen päivän kärsinyt ilmeisesti hermosärystä vasemmassa pakarassani. Aamulla kipu ei ollut kuitenkaan läheskään yhtä pahaa ja puursin eteenpäin Panadolin voimin.

Päivä lähti rullaamaan somejen selailun ja aamiaisen myötä. Tämän jälkeen suoritin kasvojen pesun ja aloitin laittautumisen. Silmäpussit pahoittivat mieleni enkä saanut niitä piiloon alkeellisen meikkiarsenaalini vuoksi. En kuitenkaan jäänyt vellomaan surkeaan oloon vaan jatkoin hennon valmistujaismeikin valmistelua. Viimeisenä muttei vähäisimpänä operaationa oli hiusten avaaminen kiharruspatukoilta. Alkuun kauhistelin sitä, kuinka suuret laineet ne saivat aikaisiksi, mutta jälkeenpäin tykästyin niihin! Päänvaivaa aiheutti myös mekkoni yläosa, joka oli auttamatta liian suuri, lopulta annoin asian vain olla.

Lakkiaisjuhla alkoi kymmeneltä, joten meidän täytyi olla paikalla puolen maissa - onnistuin tosin myöhästymään sovitusta ajankohdasta. Paikalle kiiruhdin äidin autolla ja miesystäväni lähetin kukkakauppaan ostamaan ruusua parhaalle ystävälleni sekä minulle :D. Pian tämän jälkeen olinkin jo juhlasalin ulkopuolella muiden valmistuvien nuorten kanssa odottamassa vuoroamme kulkea saliin juhlavasti airueiden saattelemana.

Juhla kesti noin kaksi ja puoli tuntia, jonka jälkeen me tuoreet ylioppilaat siirryimme sankarihaudoille. Halutessaan sai laskea ruusun muistomerkin luona olevaan kukkamaljaan ja oli ilahduttavaa huomata, että lähes kaikki tekivät näin. Lopuksi pidimme vielä hiljaisen hetken, jonka jälkeen kukin meistä suuntasi kohti omia ylioppilasjuhliaan. 

Kuvat ovat huonolaatuisia, sillä ne ovat puhelimella otettuja - kiitos kuitenkin siskolleni. Vielä olisi tarkoituksena käydä nappaamassa kuvia ammattilaisella, onneksi sieltä on odotettavissa parempaa laatua. Tahdon toivottaa vielä kerran kaikille valmistuneille rutkasti onnea ja menestystä tulevaan! Millaisia suunnitelmia teillä on syksylle?

Melissa ❤

Asukriisi selätetty - hyvillä mielin lakkiasiin ja häihin

Viime viikon perjantaina kävin äitini kanssa etsimässä päällepantavaa omiin lakkiasiini sekä isoveljeni heinäkuisiin häihin. Mulle oli tuottanut tuo juhlapukeutuminen lukemattomia harmaita hiuksia, mutta nyt voin onnellisesti todeta, että asukriisit on selätetty. Helsingistä löytyi ihan loistavat vaatteet!

Etukäteen olin netistä selaillut raskausmasuille sopivia mekkoja. Ne ei kuitenkaan oikeen miellyttänyt mua, joten ajattelin, että en kivijalkamyymälöistäkään mitään tulisi löytämään. Kävimme katsomassa äitini kanssa mamma mekkoja, mutta ne eivät olleet ihan mun tyylisiä. Monta tuntia me kierreltiin eri liikkeitä ja katseltiin valikoimaa. Aloin olemaan jo epätoivoinen ja väsynyt. 

Lopulta mekko löytyi Stockmannilta Espritin osastolta. Se on normaali mitoituksella, mutta valitsin tarpeeksi suuren koon masua ajatellen. Ideana on myös kaventaa mekko raskauden jälkeen, jotta voin sitä myöhemminkin käyttää! Samalta reissulta löytyi kengät Halosen Outlet puolelta ja ylioppilaslakki K-Citymarketista. 

Budjetti asuun oli 150e ja tässä pysyttiin tosi hyvin. Mekko maksoi 100e, kengät 25e ja lakki 32e. Yhteensä siis 152e. Olen todella kiitollinen isälleni, joka tahtoi vaatteeni maksaa. Ilman hänen rahallista avustustaan en olisi saanut näin hienoja vaatteita kesän tuleviiin juhliin. Miten Sinä aiot pukeutua kesänjuhliin?

Melissa ❤

Kevään ylioppilas

Torstaina se varmistui. Olen yksi tämän kevään ylioppilaista! Helpottava tieto, joka tuntuu hyvältä. Mun ei tarvinnut edes koululle asti tuona päivänä mennä, sillä äitini soitti aamupäivällä liikuttuneissa tunnelmissa ja kertoi bonganneensa nimeni ylen ylioppilaskoneesta. Täältä voit käydä tsekkaamassa, onko tuttusi nimi listalla.

En vielä tiedä millaisin arvosanoin olen kevään ylioppilaskirjoituksista selvitynyt, mutta ilmeisesti ainakin riittävän hyvin. Alkuun ajattelin etten välttämättä edes näin etukäteen tuota tietoa tarvitse. Viime päivinä olen kuitenkin ajatellut, että tahdon tietää kokeiden pistemäärät. Pistemääräthän ei ilmene ylioppilastodistuksesta, joten koululla käynti on ainoa mahdollinen tapa saada ne tietoonsa. Tietämällä pisteet voin myös sortua voivottelemaan ja pyörittelemään ajatusta: "Mitä jos?"

Tuloksia en hirveästi stressannut etukäteen, mutta viimeisenä aamuna ajatukset risteilivät siellä täällä. Olen onnellinen, että suoriuduin hyväksyttävästi ja pystyin antamaan parhaani noihin tärkeisiin kokeisiin. Urakka ei ole ollut helppo, sillä itseään on saanut tosiaankin piiskata lukemaan kaikkien muiden vaikeuksien keskellä. Toisaalta annoin myös vaikeuksille aikaa, enkä vaatinut itseltäni liikoja. Olivat arvosanat mitä tahansa, niin olen ylpeä itsestäni.

Onnea uusille ylioppilaille ja ammatiin valmistuville!

Melissa ❤