Metsään päästyä näytti vahvasti siltä, että mustikoita ei tulisi löytymään. Siellä täällä kasvoi harvakseltaan muutamia marjoja ja monet niistä olivat vielä raakoja. Onneksi kuitenkin sukelsimme syvemmälle metsään, sillä siellä marjoja kasvoi runsaasti. Viihdyttiin metsässä puolitoista tuntia, sillä aurinkokin oli laskemassa ja kello noin kymmenen. Noinkin lyhyessä ajassa saatiin kerättyä iso purkillinen lähes täyteen maistuvia marjoja. Piirakan jo marjoista väsäsin, mutta loput säilön pakastimeen odottelemaan vuoroaan.
Postaukseni on osa Pieni Lintu blogin MakroTex haastetta. Tällä viikolla teemana on luonto ja muiden bloggaajien toteutuksia pääset tsekkaamaan täältä. Pidätkö marjanpoiminnasta vai vältteletkö sitä viimeiseen asti?
Melissa ❤
Ihana kuva. Minunkin piti kuvata samasta aiheesta, mutta kerääminen vei voiton kuvaamisesta. Kuka sitä nyt enää mustikkasormin kameraa käsittelee.
VastaaPoistaMäkin alkuun vähän laiskottelin ja keskityin kuvaamaan luontoa. Yllättävän hyvin ne mustikkaläiskät käsissä kuitenkin pysyy sottaamatta kaikkea mihin koskee :D
PoistaOi miten houkuttavat kuvat 💙En ole koskaan tykännyt marjojenpoimimisesta, mutta kyllä se menettelee kun alkuun pääsee. Meillä on omassa pihassa musta viinimarjapensas, vadelmia ja mansikoita. Luontoa käden ulottuvilla.
VastaaPoistaItse en kauheasti marjojen poiminnasta innostu tosiaankaan, mutta kyllä sitä "pakon edessä" tekee. Tähän lukeutuu myös aika jolloin asuin vanhempieni luona ja pihan marjojen kerääminen kuului pakollisiin tehtäviin.
PoistaEi marjastaminen kyllä mitään suurinta mielipuuhaa ole, mutta kyllä metsässä samoilu silti on aina mukavaa. ;))
VastaaPoistaOon niin samaa mieltä! On ihan kiva vaan tallustella metsäpolkuja ilman sen kummempaa määränpäätä. :)
PoistaMä en oo ikinä tykännyt marjastamisesta :D Silloin pienempänä äiti ja isäpuoli raahasivat mut mukaansa kun he menivät poimimaan puolukoita tai mustikoita, mutta mulla ei riittänyt kauaa kärsivällisyys ja tuskin riittäisi vieläkään :D Äiti ja isäpuoli käy silti aina keräämässä meille marjat talveksi!
VastaaPoistaOnneksi vanhempien pakastin täyttyi mummon keräämistä mustikoista ja puolukoista, joten niitä ei meidän tarvinnut kerätä. Sen sijaan jouduttiin oman piyan marjojen keräämisen ohella kulkea äidin mukana sienestämässä. Sienestäminen oli paljon mukavempaa kuin matjapuskien äärellä kyykkiminen!
PoistaMulla ei oo koskaan oikein riittänyt kärsivällisyys marjojen keräämiseen. Vaikka mun kärsivällisyys riittää vaikka mihin, niin sitä en vaan koskaan jaksa! Metsässäkin muuten viihdyn, mutta mieluiten kävelisin tai istuskelisin, kuin kyykkisin siellä pensaassa. Toki ne marjat on ihania sitten kun ne on kerätty 🙈
VastaaPoistahttps://saraoonav.blogspot.fi
Tuntuu aika monella olevan samat aatteet tuosta marjojen keruusta, ihanas kun ei tarvitse olla yksin mielipiteensä kanssa! Mulla kärsivällisyys on tosi heikolla tasola toisinaan, joten ymmärrän oikein hyvin, miksi metsässä kävely tuntuu mielyttävämmältä vaihtoehdolta. :)
PoistaMustikkametsässä keltaiset hait saavat HELPOSTI uutta ilmettä pintaansa,kun mustikka värjää saappaat kirjaviksi.Toki kumpparit ovat käyttöä varten!
VastaaPoistaOnneksi en laittanut omia keltaisia Haisaappaitani mustikkaretkelle. :D
PoistaMustikkametsässä keltaiset hait saavat HELPOSTI uutta ilmettä pintaansa,kun mustikka värjää saappaat kirjaviksi.Toki kumpparit ovat käyttöä varten!
VastaaPoistaMustikkaan on päästävä viikonloppuna :)
VastaaPoistaMetsään siis!
Poista