Minimokia menneeltä viikolta

Moikka ja mukavaa alkanutta viikkoa! Ajattelin näin tiistain kunniaksi kertoa pikkuisista mokista ja epäonnisista sattumista, jotka kohtasin viime viikolla. Kaikki äksidentit on oikeastaan sellaisia, joille on tullut naurettua jälkeenpäin. Hirveän vakavia ne eivät siis ole olleet, joten tää onkin kivan kevyt tapa aloittaa uusi viikko!

Kaatuminen: Torstaina kiirehdin aamulla bussille rivakkaan tahtiin, sillä mulla oli tapaaminen psykiatrisen sairaanhoitajan ja lääkärin kanssa. Olin ylittämässä tietä suojatien kohdalta, kunnes ilmeisesti sotkeuduin omiin jalkoihini ja kaaduin. Onnekseni kaaduin aika lempeästi eikä vatsan seudulla ollut mitään tavallisuudesta poikkeavia tuntemuksia. Hetken hämmennyksen jälkeen nousin ylös ja tarkistin, että mistään ei tulisi verta. Tämän jälkeen jatkoin matkaani ja noustuani bussiin tarkastelin "vammojani". Oikea polvi ja jalka oli mustelmilla, siellä täällä oli pari haavaa ja ihossa asfaltti-ihottumaa.

Sinkkubileet: Miehen ystävä muuttaa elokuun lopulla Turkuun ja hän aloittaa opinnot Turun yliopistossa. Perjantaina he nägyilivät toisiaan ja tarkoituksena oli mennä Sinkkubileisiin, jotta miehen ystävä saisi hieman silmäniloa ja mahdollista seuraa ;). Kerroin noista Sinkkubileistä myös ystävälleni ja mainitsin, että ne järjestettäisiin Malmilla Crazy Horsessa. Hän hieman hämmästeli asiaa, sillä hän kertoi lukeneensa mainoksesta, että sama tapahtuma järjestetään kyseisenä päivänä Helsingin keskustan tuntumassa sijaitsevassa Baarikärpäsessä. Lopulta tarkistin asian netistä. Olin lukenut netistä vuoden 2015 tietoja ja tuolloin Sinkkubileet oli pidetty tuolla Crazy Horsessa (heinäkuussa)...

Ruoanlaitto: Paras ystäväni oli kylässä ja ajattelin tehdä hänelle ruokaa ennen kuin hän lähtee kotiin. Aikataulu oli hiukan kiireellinen, joten laitoin uuniin valmislihapullia ja päätin keittää makaroneja. Kummastelin sitä, miksi makaroneissa ei tapahdu mitään muutosta, kunnes tajusin, että en ollut laittanut liettä lainkaan päälle. Levyn laitoin kutoselle, jotta makaronit keittyisivät mahdollisimman nopeasti. Aikaa kului eikä edelleenkään makaroneissa ollut tapahtunut mitään merkittävää muutosta. Myös ystäväni tuli kummastelemaan asiaa ja huomasi, että kattila oli väärällä liedellä! Me vaan naurettiin asialle ja lopulta ystävä kerkesi syödä vain niitä lihapullia.

Palovamma: Yllä mainitulla ruoanlaitto kerralla onnistuin saamaan myös palovamman sormeeni. Sekoittelin makaroneja aina välillä kauhalla, jota pidin hellan läheisyydessä. Olin laittanut kauhan vahingossa hetkeksi sellaiseen kohtaan, missä se oli kosketuksissa päällä olevaan lieteen. Napatessani kiinni muovisesta kauhasta lennähti se komean kaaren saattelemana käsistäni. Kauha oli pirun kuuma! Onneksi palovamma muodostui aika kesyksi, ainoita haittoja olivat kova kipu ja ihon punertaminen palovamman alueelta.

Miten ootte mokailleet viime aikoina?

Melissa ❤

Valintahaastattelupäivä

Toukokuun alussa yllätyin, kun postilaatikkooni ilmestyi eräältä oppilaitokselta kirje, jossa mut kutsuttiin valintahaastattelupäivään. Olin kuukausi takaperin hakenut erääseen ammattioppilaitokseen hierojan ammattitutkintoon. Tuo hakeminen tapahtui lähinnä hetken mielijohteesta, mutta pian aloin pyöritellä päässäni ajatusta, että eihän tuo nyt niin hullumpi ajatus ollutkaan. Toki tiedostin koko aika, että en pystyisi tulevana syksynä opintoja aloittamaan vaan mahdollinen opiskelupaikka tulisi saada lykättyä ainakin vuodella eteenpäin. Mulla ei myöskään ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia siitä, että tulisin valituksi. Lähinnä ajattelin, että mua ei olisi järkeä valita, sillä voin ihan yhtä hyvin hakea vuoden päästä uudelleen, mikäli ala tuntuu silloinkin vielä mielenkiintoiselta. Mä vähän kuitenkin epäilen sitä, että hakisin uudelleen tuonne, sillä mua kutkuttaa enemmän noi korkeakoulut.

Perjantai aamuna (19.5) suuntasin kuntoutusohjaajan kanssa Helsinkiä kohti, jossa haastattelupäivä järjestettiin. Kuntoutusohjaaja tunsi koulun hyvin ja tuli tuekseni mukaan. Bussissa rupattelimme kuulumisia ja kävimme läpi sen hetkisiä fiiliksiä. Erityisemmin ei jännittänyt, mutta en olisi uskaltanut paikan päälle ilman kuntoutusohjaajan tukea. Lopulta kävikin niin, että menimme muutaman muun hakijan kanssa väärään paikkaan odottamaan tilaisuuden alkua ja saavuimme koko porukka infotilaisuuten myöhässä. Alkuun meinasin häipyä hiljaisin äänin pois, mutta lopulta rohkenin muiden mattimyöhästen vanavedessä kulkea täpötäyden kokoushuoneen uumeniin. Tässä vaiheessa kuntoutusohjaajani jätti minut oman onneni nojaan, mutta pärjäsin lopulta ihan hyvin.

Valintahaastattelupäivän järjesti Keskuspuiston ammattioppilaitos. Kyseinen ammattioppilaitos järjestää toisen asteen koulutusta niin nuorille kuin aikuisillekin. Keskuspuisto on erikoistunut tarjoamaan erityisoppilaitoksena erityisopetusta henkilöille, jotka tarvitsevat opinnoista suoriutumiseen yksilöllistä tukea ja ohjausta. Samaan aikaan mun kanssa tuolla valintahaastattelupäivässä oli monenlaisia ihmisiä ja ikähaarukka oli aika suuri. Itse päädyin laittamaan hakemuksen Keskuspuistoon sen vuoksi, että toisinaan opiskelu isoissa ryhmissä on hankalaa. Mulla on myös todettu lukihäiriö, ja mun lukeminen on keskitasoa huomattavasti heikompaa (tää ei kuitenkaan onneks vaikuta mun lukuintoon tai kirjoittamiseen). Koin myös, että mun psyykkiset sairaudet otettaisiin tuolla hyvin huomioon ja opintojen suorittaminen tapahtuisi omaa tahtia omalla tavalla. Tuolta voitte käydä tsekkaamassa lisätietoa Keskuspuistosta ja sen tarjoamista koulutuksista, mikäli mielenkiinto heräsi.

Valintahaastattelupäivä alkoi kahdeksan aikoihin ja paikalta sai lähteä sitä mukaan, kun oli käynyt kaikissa neljässä "pisteessä". Aamu alkoi infotilaisuudella, jossa kerrottiin hierojan ammatista, ammattiin ja opiskelupaikkaan soveltuvuudesta sekä hierojan näyttötutkinnon suorittamisesta. Monet asiat menivät vähän ohi korvien, sillä näin raskaana ollessa en ole parhaimmillani aamu kahdeksan aikoihin, sillä en tuskin koskaan ole tuohon aikaan hereillä.

Infotilaisuuden jälkeen aloitettiin jonottaminen kolmeen muuhun "pisteeseen". Mulla jonottaminen tuotti ongelmia, sillä monet pääsivät luvan kanssa etuilemaan mua, sillä en kehdannut sanoa olevani jonossa. Oon sen verta ujo, että jonottelinkin sitten kaikkiin niihin kolmeen "pisteeseen" hyvän tovin. Aluksi jonotin huoneeseen, jossa hieronta opettajat haastattelivat hakijoita heidän terveydentilastaan, kouluun hakeutumisen syistä, päihteidenkäytöstä sekä aiemmasta opiskelu/työ-taustasta. Selvisin ulos mielestäni nopeammin kuin muut, ehkä mä vaan vastasin kysymyksiin muita nopeammin tai ajantaju katosi. 

Isoin haaste koko päivässä oli luetunymmärtämistä mittaava testi. Yllätys yllätys testin tekemiseen koko sallitun ajan (45min), mutta huolellisen lukemisen ja tiiviin tekstin tutkailun seurauksena usein kuitenkin ymmärrän tekstin sisällön. Hieman nolotti hitauteni, mutta sille en mitään mahda. Samalla "pisteellä" täytyi myös kirjoittaa koneella siitä, millainen opiskelija on ja mitä tukea opintoihin kokisi tarvitsevan. Mitään esseetä ei tarvinnut alkaa kirjoittaa vaan riitti, että kokonaisin lausein tuo omaa opiskelijapersoonaansa esiin. Tehtävässä pidin siitä, että siellä kysyttiin myös omia vahvuuksia.

Iltapäivällä fiilis alkoi olla jo hyvin väsynyt, eikä asiaa auttanut yhtään tiedossa oleva shoppailupäivä heti valintahaastattelun jälkeen. Viimeiselle pisteelle sain jonottaa yli kaksi tuntia ja ainakin mun kärsivällisyyttä se koetteli. Kaunis kevät sää lämmittävän auringon kanssa sai oloni sisätiloissa tukalaksi, sillä ilma seisoi eikä tuuletus toiminut. Onneksi odotus kuitenkin palkittiin ja pääsin kuin pääsinkin aikanani omalla vuorolla kahden naisen haastateltavaksi. Huoneessa mulle selvisi, että kyseiset henkilöt eivät olleet kuulema tietoisia raskaudestani, vaikka heidän sivuillaan täyttämässäni hakemuksessa se tuli useaan kertaan ilmi. Aikamme juteltua he totesivat, että hakijoiden suuren määrän takia mua ei kannata valita tänä vuonna. Oon samaa mieltä ja mieluiten tuon opiskelupaikan saa sellainen henkilö, jolle opiskelupaikka on mahdollisesti paljon tärkeämpi kuin minulle.

Osasin odottaa sitä, että en tule valituksi tuonne kouluun, joten kielteisestä päätöksestä huolimatta olin hyvillä mielin. Jos ei muuta, niin tuo oli mulle ihan uudenlainen kokemus ja samalla sain harjaannusta sosiaalisiin tilanteisiin eli reissulla oli kuntouttaviakin ominaisuuksia havaittavissa. Päivästä jäi oikein kiva fiilis ja henkilökunta oli ystävällistä. Mäkin sain kehuja siitä, kuinka sairauksistani huolimatta kykenin toimimaan haastattelutilanteissa. Vaikka koulupaikkaa ei tällä kertaa irronnut niin siitä huolimatta suhtaudun myönteisesti mahdollisuuksiini saada mieleinen opiskelupaikka sitten joskus tulevaisuudessa. Oletko Sinä hakenut tänä vuonna opiskelemaan, entä tiedätkö tulitko valituksi?

Melissa ❤