Miesystävän sivari nurkan takana

Viimeisiä viedään. Miesystäväni suuntaa maanantai aamuna Lapinjärvelle, jossa hänen koulutusjaksonsa siviilipalvelukskeskuksessa alkaa. Jännittää, kuinka saan arkisin päiväni kulumaan ilman hänen hurmaavaa seuraansa. Onneksi siviilipalveluksen aikainen koulutusjakso on suunniteltu siten, että joka viikonloppu pääsee kotiin. Koulutusjakso kestää 28 päivää.

Oon koittanut viettää mahdollisimman paljon aikaa rakkaani kanssa. En halua etukäteen edes kuvitella sitä ikävän määrää, jonka joudun kohtaamaan. Toisaalta on helpottavaa, että tiedän milloin näen hänet seuraavan kerran. Hänen poissaollessaan saan myös järjesteltyä kotia ja hoidettua monia muita asioita, jotka ovat toissijaisia rakkaan ollessa paikalla. Koulutusjakson jälkeen osaan myös arvostaa hänen seuraansa ihan toisella tapaa. Ja onhan koulutusjakson jälkeen tapahtumassa muutakin positiivista. Miesystäväni muuttaa luultavasti tuolloin luokseni, kunnes saamme yhteisen kodin.

Mun on määrä palata miesystävän luo ihan pian, ollaan oltu erossa jo kaksi tuntia! Kotona täytyy kuitenkin välillä käydä hakemassa puhdasta vaatetta, kastella kasveja sekä tyhjentää postilaatikkoa. Tähän mennessä mun koti on lähinnä toiminut vaan semmoisena paikkana, jossa käydään nopeasti kääntymässä ja heti on jo seuraava määränpää valmiina. Välillä mietin, että maksan vuokraa ihan turhasta... Ehkä tämäkin asia tulee muuttumaan (?).

Tässä nyt joitakin ajatuksia mun asumisesta ja tämän hetken kuulumisista. En tahdo vielä murehtia maanantaita vaan pikemminkin keskittyä tähän hetkeen. Kaikesta selviää, kunhan vain jaksaa uskoa. Näillä miettein tahdon toivottaa Sinulle oikein mukavaa viikonloppua! Palaillaan taas ensi viikolla uuden postauksen merkeissä.

Melissa ❤