lauantai 30. joulukuuta 2017

4kk neuvola

Torstaina kävimme Wiljamin kanssa neuvolassa nelikuukautis tarkastuksessa, jossa tehdään laaja-alainen kurkistus lapsen terveydentilaan. Samalla käynnillä käydään sekä terveydenhoitajan että lääkärin vastaanotolla. Samaisena päivänä pieni rakas poikani täytti myös 4kk, onnea!

Käynti alkoi terveydenhoitajan tapaamisella. Pääsin ensimmäisenä riisumaan pieneltä vaatetta pois, jotta tarvittavat mittaukset saataisiin tehtyä. Päänympärys mitattiin näppärästi samalla, kun pitelin lasta sylissäni ja toinen ei ollut moksiskaan. Koko mittausprosessin ajan Wiljami vain hymyili valloittavaa hymyään terveydenhoitajalle ja näytti tälle "parhaat puolensa".

Vaa'alle siirryttäessä yllätyin, kun painoa ei ollut tullut kovin paljoa. Aiemminkin painon nousussa on ollut ongelmia, mutta ei nyt ihan hetkeen. Terveydenhoitaja oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että maltillisen painonnousun voi laittaa hyvin pituuskasvun piikkiin. Pituutta oli tullut lisää lähemmäs 4cm, ja poika tuntuu venähtäneen superpaljon, kun häntä katselee.

Terveydenhoitajan kanssa juttelimme siitä, kuinka tavoittelemme 6kk ikää kiinteiden ruokien aloituksen suhteen. Terveydenhoitajan mielestä tämä oli hieno asia ja hän kannusti jatkamaan meidän imetystaivalta. Kiinteitä en halua aloittaa vielä, sillä haluan Wiljamin suoliston kypsyvän mahdollisimman kauan. Hän ei myöskään vaikuta kiinnostuneelta ruokaa kohtaan, eivätkä kaikki valmiudet vielä täysin täyty. Sormiruokailu on myöskin paljon turvallisempi aloittaa silloin puolivuotiaana istuttamisluvan vuoksi, ja tämä seikka on mielestäni tärkeä. Aiomme sormiruokailun ohella syödä myös soseita.


Ennen lääkärin vastaanottoa keskusteltiin myös hiukan mun jaksamisesta ja siitä, miten meillä sujuu kotona. Terveydenhoitaja kehui sitä, kuinka lyhyistä yöunista huolimatta jaksan hoitaa sekä vauvaa että arkiaskareita. Samalla hän painotti sitä, kuinka apua kuitenkin kannattaa hakea pienellä kynnyksellä.

Lääkäri otti meidät vastaan pienellä viiveellä ja odotellessamme leikimme Wiljamin kanssa aulassa hänen uudella lelulla. Lääkärinä toimi muuan mies, mutta en aina ihan saanut selkoa hänen puheestaan. Tuntui nololta pyytää toistamaan asioita uudelleen, mutta mieluusti haluan tietää mitä on meneillään. Niinhän sitä sanotaan, että ei kysyvä tieltä eksy!

Lääkäri tarkasti keuhkot, lonkat, kivekset, joitakin heijasteita sekä sydämen. Kaikki oli ihan ok, mutta sydämestä kuului edelleen sivuääni. Tämäkin lääkäri painotti sitä, ettei ääni kuulosta ihan kovin pahalta ja imitoi erilaisia sivuääniä. Meillä tämä on melko kesy. Sydämen sivuäänestä ja siihen liittyvistä sairaalareissuista voin tehdä erillisen postauksen, sillä asiasta en ole vielä aiemmin täällä blogissa maininnut.

Toimenpiteiden jälkeen keskustelimme lääkärin kanssa painonkehityksestä sekä imetyksestä. Lääkäri oli huolissaan maidon riittävyydestä ja oli sitä mieltä, että meidän pitäisi siirtyä korvikkeisiin, sillä hänen mielestään Wiljami ei saa tarpeeksi ravintoa. Menin hieman vaikeaksi hänen puhuessa tuosta ja lopulta hän sanoi, että mikäli kontrolliin mennessä paino ei nouse riittävästi (n. 500g/kk ->) olisi siirryttävä korvikkeeseen, Painon pitäisi siis nyt kuukauden aikana nousta paremmin. Tästä minulle jäi aika paha mieli, sillä lääkäri ei ottanut huomioon vilkasta pituuskasvua tai liikkelle lähtöä. Näillä paikoin tapahtuu myös usein pieni notkahdus tuossa painossa.


Hieman typertyneenä poistuimme paikalta. Onneksi en tyytynyt lääkärin sanoihin vaan päädyin kysymään asiasta imetyksen tuki ryhmässä. Minua neuvottiin tehostamaan imetystä ja samalla kerrottiin muitakin vinkkejä tähän tilanteeseen. Monet olivat vastauksissaan sitä mieltä, että lääkärin ei olisi pitänyt mainita ensimmäisenä korvikkeeseen siirtymisestä vaan pikemminkin antaa uusia neuvoja imetyksen suhteen. Lääkäri ei antanut minkäänlaisia neuvoja ja se harmitti eniten. Tulipahan huomattua, että neuvolalääkäreiden ammattitaidossa on suuria eroja. Mielestäni henkilökunnan imetysohjaukseen tulisi panostaa entistä enemmän, sillä hyvin usein ohjeistukset ovat ristiriitaisia.

Neuvolakorttiin kirjoitettiin seuraavanlaisesti: "Kyseessä on 4kk lapsi, jolla oli todettu sivuääni sydämessä. Tehty UÄ. Rintamaidolla plus korvikkeet satunnaisesti. Tässä kuussa tuli vain 300g. Apixissa pehmeä systolinen ääni on. Keuhkot siistit, lonkat tukevat. Kivekset +/+. Punaheijaste +/+. Seuraava kontrolli 8kk iässä."

                                                            4kk mitat, suluissa 3kk
                                                             Paino:  5 455g   (5 150g)
                                                             Pituus: 60.5cm   (57.7cm)
                                                             Py:       40.5cm   (39.5cm)        

Melissa 

torstai 28. joulukuuta 2017

Joulukuun hitit ja harmit

Tervetuloa joulukuun kuukausikatsauksen pariin! Tää postaussarja on ollut viime kuukaudet tauolla, mutta tästä voit lukea heinäkuun sekä elokuun mieleenpainuvista kokemuksista. Täytyy ensi vuonna aktivoitua tän kyseisen postaussarjan parissa, sillä mun mielestä tää summaa mukavasti aina kuluneen kuukauden tärkeet jutut.


Joulukuun harmit:

-Huonot säät ovat olleet osa joulukuuta. Vettä sataa monta kertaa viikossa ja mikäli sade tulee lumena, se sulaa parissa päivässä. Talvella kuuluu olla lunta!
-Marraskuun lopussa aloitin uuden masennuslääkityksen, mutta vaikutukset eivät ole olleet toivottavia. Fiilis on entistä ankeampi ja ahdistus on läsnä yhä useammin. Myös itsetuhoiset ajatukset ovat hiukan lisääntyneet. Lääkäri ehdotti ennen joulua, että kokeilisin lääkevalmistetta vielä kuukauden verran, mikäli haittavaikutukset laantuisivat. Ensi kuussa sovimme jatkosta.
-Unettomuus on ystäväni. Öisin en saa millään unta ja pyöriskelen sängyssä useamman tunnin. Unet ovat n. 2-6 tunnin pituisia. Asiasta vielä inhottavamman tekee se, että Wiljami nukkuu yönsä lähes poikkeuksetta heräämättä.
-Lasku 40.30€, joka tuli peruuttamattomasta ajanvarauksesta. Olin matkalla tapaamaan lääkäriä, mutta kesken matkan hän soitti minulle. Muistin ajan väärin, minun olisi pitänyt olla paikalla tuntia aiemmin...


Joulukuun hitit:

-Vietimme nimiäisiä. Poika sai nimekseen Wiljami Fenix ja häntä olivat juhlistamassa läheiset ihmiset. Nimiäisten tunnelmiin pääset tästä.
-Ensimmäiset "lapsivapaat". Nimiäisten jälkeisenä viikonloppuna äitini kävi huolehtimassa lapsenlapsestaan muutaman tunnin, sillä aikaa kun me vanhemmat otettiin rennosti. Tästä viikko eteenpäin juhlimme avomiehen veljen synttäreitä ja poika oli tällä kertaa toisten isovanhempien luona. Takaisin tulimme yöllä, mutta poika oli pärjännyt hienosti ja meillä oli ollut tosi kivaa!
-Joulu. Vietettiin joulu läheisten ihmisten kanssa. Ensin oltiin omien vanhempieni luona ja sieltä siirryttiin miehen vanhemmille. Vaihdettiin lahjoja, oltiin rennosti sekä höpöteltiin niitä näitä  ❤-
-Vuoden päättyminen ja sen juhlistaminen kotona pienimuotoisesti.


Mitkä on ollut sun suosikki juttuja joulukuussa?

Melissa 

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Mitä annan joululahjaksi?


Mun blogissa ei oo vielä ainuttakaan joulupostausta. Nyt ajattelin kuitenkin siirtyä vauvajutuista joululahjavinkkien pariin!

Koen olevani lahjojen ostamisessa melko hyvä, mutta välillä tulee sellaisia huteja ettei lahja olekaan niin mielyttävä kuin olen ajatellut. Ajatus on tärkein hutiostoksista huolimatta, mutta itse olen kiitollinen kaikista lahjoista. Joulussa tärkeintä on lahjojen sijasta yhdessäolo ja joulurauha!

En yleensä mieti ennalta, mitä aion kellekin hankkia joululahjaksi. Menen kauppaan ja luotan siihen, että vaistoni aktivoituvat oikeanlaisen tuotteen/asian kohdalla. Tällä tavoin lahjaostokset vievät paljon aikaa, mutta en tahdo puoliväkisin ostaa mitään turhaa lahjaa. Mieluiten hommaan sellaista, mistä on saajalle iloa sekä hyötyä. Tänäkin vuonna olen viettänyt paljon aikaa sekä vaivaa lahjojen hankintaa varten toivoen, että jokainen tykkää varmasti saamastaan yllätyksestä.

Joulu on monelle taloudellisten ponnistuksien aikaa kuten myös minulle. Lahjahankintoja tehdessä on pohdittava sitä, että rahaa jää itsellekin. Tämän vuoksi tarkkailen tarjouksia sekä alennusmyyntejä. Niistä olen löytänyt monia kalliimpia tuotteita edulliseen hintaan! Lahjat on ostettu myöskin pitkin vuotta, jotta en joutuisi älyttömän tiukille yhtenä kuukautena.


Joululahjavinkit omista lahjaostoksista

Oral-B -sähköhammasharja

Sisustusposteri

Lahjapakkaus (kosmetiikka + ihonhoito)

Kettu pannunalunen (puuta, käsityötä suomalaiselta valmistajalta)

Finlayson Muumi-pyyhe

Agricola: Family edition (2017 -perhepeli voittaja)

Marimekko Puketti kulho 

Heirol kinkkusetti 

Kylpyankat 

Muovinen leikkikeittiö 

Teettetty valokuva kehyksissä

Suklaa

Ensi vuoden tavoitteeksi otan sen, että tekisin edes osan lahjoista itse. En ole kovin taitava käsistäni, mutta onneksi itse tehtyjä lahjoja on monenlaisia. Mikä olisikaan parampi tapa ilahduttaa jouluna läheistä kuin itse ajatuksella ja lämmöllä tehty lahja! Jos annat lahjoja, mitä annat lahjaksi?

Melissa 

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Nimiäiset


Lauantaina 2.12 vietimme poikamme nimiäisjuhlia. Juhlat olivat oikein onnistuneet ja juuri sellaiset, kun oltiin toivottu. Vältimme turhan pönöttämisen ja saimme luotua rennon sekä intiimin tunnelman. Tunnelman luomista edesauttoi lapsuudenkotini lämminhenkinen ilmapiiri sekä juhlavieraiden loistava asenne.

Päätimme jo raskausaikana, että tulemme ristiäisten sijasta juhlistamaan lasta mieluiten nimiäisten merkeissä. Kuulun kyllä kirkkoon, mutta mies ei. Haluamme antaa lapselle itselleen vapauden päättää kirkkoon kuulumisesta. Lapsen aloittaessa koulun laitamme hänet uskontotunneille, jotta hän saa edes jonkinlaista perspektiiviä uskonnoista. Teini-iässä hän saa vapauden päättää aikooko osallistua rippileirille vai ei. Mikäli hän päättää ottaa osaa konfirmaatioon tulee hän osaksi kristinuskoa ja täysivaltaiseksi kirkon jäseneksi.

Juhlien ajankohdan päätimme kolmisen viikkoa ennen nimiäisiä, jotta saisimme kaiken hoidettua ajoissa. Äitini apu osoittautui korvaamattomaksi, sillä hän lupautui auttamaan juhlien järjestämisessä ja tarjottavien tekemisessä. Jälkeenpäin olen kuitenkin päättänyt, että seuraavat juhlat ovat sellaiset joissa äitini ei ole noin aktiivisesti mukana. Asioista on huomattavasti helpompi sopia, kun niihin ei liity niin montaa henkilöä.


Kutsuimme juhliin alkujaan n. 30 vierasta, mutta valitettavasti kaikki eivät päässeet osallistumaan. Vieraita saapui lopulta 24 ja saimme juhlat juhlittua oikein hyvin ilman puuttuviakin henkilöitä. Vieraslista kostui ainoastaan kaikkein läheisimmistä ihmisistä; vanhemmista, mummoista, sisaruksista perheineen sekä muutamasta ystävästä.

Suuntasimme vanhempieni luokse jo juhlia edeltävänä päivänä, jotta pystyimme olemaan mahdollisimman paljon avuksi. Olihan kyseessä kuitenkin tilaisuus, jossa kirkkaimpana tähtenä loistaisi meidän esikoinen. Juhlapäivänä sää oli kauniin luminen ja ilmassa oli pikku pakkasta. Melkoinen tuuri ilman suhteen, sillä seuraavan päivänä vettä vihmoi taivaan täydeltä eikä lumesta ollut tietoakaan!

Juhlat alkoivat lauantaina kahden aikoihin ja kaikki vieraat saapuivat ajoissa siskoa lukuun ottamatta. Tervehdimme vieraita ovella ja vastaanotimme lahjoja, jotka siirrettiin erilliselle "lahjapöydälle". Alkuun annoimme vieraiden hengailla hetken rauhassa ja tutustua toisiinsa, sillä sukulaisemme eivät olleet ennen tavanneet toisiaan. Vieraiden seurusteltua jonkin aikaa toivotti mies vieraat vielä kerran tervetulleeksi vauva sylissään.

Tervetuliaispuheen yhteydessä mies kertoi juhlien kulusta. Tämän jälkeen pyysimme jokaista vierasta kirjoittamaan lapulle arvauksen vauvan nimistä ja keräsimme laput talteen. Tsekkasimme ehdotukset läpi, mutta kuten arvasimme oikeaa vastausta ei tullut. Luin vieraille ehdotuksia: Paavo Juhani, Otso Erik, Jami Ilmari, Tintti Daniel, Samuel, Martin Aleksi... Luettuani ehdotukset läpi oli vuorossa juhlien jännittävin osuus. Paljastin pojan nimen juhlavieraille ja kerroin, miten kyseiseen nimeen oltiin päädytty.


Nimen valinta tuotti hirveästi hankaluuksia, sillä mieltymyksemme erosivat huomattavasti. Eräänä päivänä mies kuitenkin ehdotti erästä nimeä minulle ja tykästyin siihen niin, että aikani makusteltua se valikoitui etunimeksi. Kyseisen nimen mies oli bongannut lehtiuutisesta, joka käsitteli edesmenneen hiihtäjälegendan Mika Myllylän kiekkopoikaa. Toiseksi nimeksi valikoitui minun ehdotukseni, joka löytyi listalta, jossa esiteltiin poikien nimiä. Sukunimen poika peri isältään.

Pojan nimeksi tuli Wiljami Fenix.

Nimen kuultuaan juhlavieraat totesivat nimen olevan oikein hyvä ja lapselle sopiva. Monet kysyivät, valikoituiko Fenix Harry Potter sarjan perusteella, mutta koska olen tylsä, jouduin vastaamaan kieltävästi. En ollut edes ajatellut koko asiaa, sillä en pidä kyseisistä kirjoista tai elokuvista. Nimen paljastuksen jälkeen tiedossa oli kahvitarjoilun aloittaminen. Samalla asetimme esille valokuva-albumin, jossa oli kuvia raskausajalta sekä Wiljamin ensimmäisistä kuukausista.

Tarjolla oli: 
coca colaa, jaffaa, mustaherukkamehua
kahvia, teetä
sydämen mallisia karkkeja, sinivalkoisia konvehteja
piparkakkuja, digestive keksejä
kinkkurahkapiirakkaa
kinkkuvoileipäkakkua, saaristolaisvoileipäkakkua
puolukkakuivakakkua
täytekakkua



Tarjottavat maistuivat vieraille oikein hyvin ja lähestulkoon kaikki mitä valmistettiin myös meni. Ihmiset höpöttelivät keskenään ja itsekin osallistuimme keskusteluun Wiljamin mentyä päiväunille kahvitarjoilun alettua. Fiilis oli erinomainen ja jälkeenpäin eräs vieraista kehui juhlia mm. lämminhenkiseksi tilaisuudeksi.

Herkuttelun lomassa jaoimme kummitodistukset sekä -kynttilät Wiljamin kahdelle kummille. Kyseiset henkilöt ovat kumpikin meidän parhaita ystäviä lapsuusajoilta, joten luotto on kova sen suhteen, että he hoitavat tehtävänsä. Kummeilta toivomme läsnäoloa ja eri elämänvaiheiden tukemista.

Ennen ensimmäisten vieraiden poistumista vuorossa oli vielä lahjojen avaamista. Juhliin osallistui kaksi lasta (3 ja 4v), joten annoimme heidän avata lahjat. Molemmat suoriutuivat tehtävästä todella hienosti ja oli kiva ulkoistaa tehtävä heille, sillä he selvästi nauttivat tuosta kunniasta. Nimiäislahjat olivat kaikki todella kivoja eikä kukaan tuonut mitään ns. turhaa. Lahjaksi Wiljami sai kaksi satukirjaa, täytettävän kirjan lapsuusvuosille, Muumi sekä Herra Hakkarais astiaston, suolakivillä täytetyn pehmolelun, Plaston taaperokärryn, merinovillaiset talvitöppöset, villasukat, nallehaalarin, talvipipon sekä lahjakortin.


Itse juhlakalu nukkui lähes koko juhlien ajan, mutta ennen sitä hän kerkesi kiertää monet tutut sekä muutamat uudet sylit. Oli hienoa huomata, kuinka paljon Wiljamin ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät hänestä. Keräsimme vierailta myös kortit, joihin tuli täydentää lauseet: kun synnyit, ajatuksia sinusta, toivon sekä elämänohje. Ihmiset olivat täyttäneet kortteihin aivan ihania asioita ja liikutuin niitä lukiessani. Ihan huiput juhlat!

Mitä mieltä olet nimestä? Mitkä ovat suosikit poikien ja tyttöjen nimistä?

Melissa 

maanantai 11. joulukuuta 2017

Mitä kuuluu?

Viime viikolla palailin takaisin tänne blogimaailmaan synnytyskertomuksen myötä. Blogihiljaisuutta kesti lähemmäs kolme kuukautta, mutta nyt olen täällä jälleen! Kuten jo syyskuussa totesin, en aio ottaa stressiä bloggaamisesta. Pääprioriteettini on rakkaasta vauvastani huolehtiminen, mutta nyt kun asiat ovat lutviutuneet kerkeän ja jaksan myös palata näppäimistön ääreen.

Tällä hetkellä vauva on 3,5kk vanha ja luonteeltaan perustyytyväinen. Aiemmin hän oli kovin itkuisa, mutta vatsavaivojen hellitettyä hänen luonteensa on muuttunut aivan valtavasti! Päivät kuluvat nopeasti ohitse ja viikko viikolta vauva oppii lisää taitoja. Kasvua on hieno seurata vierestä, mutta samalla tuntuu surulliselta huomata, kuinka toinen ei muistuta enää lainkaan sitä pientä nyyttiä, joka kotiutui meidän mukana sairaalasta.

Omat mielialani ovat pysyneet yllättävän hyvin kasassa siten, että älyttömän huonoja fiiliksiä ei ole kamalasti ollut. Toki masennus ja ahdistuneisuushäiriö on edelleen olemassa, mutta mielialani tuntuu paljon paremmalta kuin ennen synnytystä. Saan vauvasta älyttömän paljon postiivista energiaa, vaikka vauva-arki tuntuukin kuormittavalta. Olen myös aloittanut uuden masennuslääkityksen, joka sopii yhteen imetyksen kanssa. Toivottavasti lääkkeistä olisi apua, sillä aiemmin mitkään kokeilemani lääkkeet eivät ole toimineet.


Lapsen isä pääsi syyskuussa suorittamaan siviilipalvelusta sairaalaan. Aamulla hän herää joskus viideltä ja lähtee töihin kuuden jälkeen. Päivällä hän tulee kotiin vaihtelevasti 16-17 välissä. Aika kuluu yllättävän nopeasti ja miehen saavuttua kotiin vauvasta oikein huokuu jälleennäkemisen riemu. On hienoa huomata, että isi on vauvalle tärkeä siinä missä äitikin.

Kiitos, kun jaksatte seurata meidän elämään. Palataan pian seuraavan postauksen yhteydessä. Mitä teille kuuluu? 

Melissa 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Synnytyskertomus

Moikka pitkästä aikaa! Synnytyksestä on nyt hieman yli kolme kuukautta ja tässä olisi tämä mun lupailema synnytyskertomus. Varoitus: teksti on melko pitkä ja mahdollisesti aika sekava, sillä synnytys herättää vieläkin monia tunteita.

Kotona


Olimme menossa nukkumaan mieheni kanssa maanantaina 28.8. Kello oli neljä aamuyöllä eikä mua väsyttänyt lainkaan, olinhan koko raskauden kärsinyt unettomuudesta. Kysyin mieheltä, mitä reittiä taksi mahtaisi mennä Kätilöopiston sairaalaan, mutta hän ei oikein osannut vastata kysymykseen. Hän totesi vain, että "näet sitten". Tyydyin vastaukseen, mutta rupattelimme vielä pari tuntia ja kello taisi olla kuusi aamulla, kun viimeisen kerran katsoin puhelinta.

Heräsin aamulla kymmenen aikoihin erikoiseen tunteeseen, mutta en ollut aivan varma, mistä se johtui. Mahdollisia menkkakipuja kenties? Pohdin mielessäni sitä, kuinka kahden päivän päästä pitäisi soittaa sairaalaan yliaikaiskontrollia varten. Olin jo valmistautunut siihen, että synnytys ei lähtisi spontaanisti käyntiin vaan käynnistettäisiin. Toivoin hartaasti, että vauva syntyisi perjantaina 1.9, sillä silloin hän olisi vanhempien tapaan viettänyt kuukauden ensimmäisenä päivänä synttäreitä. Se olisi ollut hauska yhteensattuma, mutta lopulta noin ei käynyt.

Yliaikaiskontrollia pohdittuani päätin käydä vessassa, sillä virtsarakko on melkoisella koetuksella etenkin raskauden loppusuoralla. Vessassa huomasin, että pyyhkiessä paperiin jää veristä limaa ja huolestuneena pohdin sitä, kuinka olin lukenut sen ennakoivan synnytystä. Päätin asettaa siteen housuihin, jotta voisin paremmin seurailla tilanteen kehittymistä. Jatkoin vessasta matkaani takaisin vuoteeseen, jossa kerroin havainnoistani miehelle. Kärsimättömänä olimme odottaneet vauvan syntymää, mutta viimein kun alkoi tapahtumaan, toivoimme että se ei tapahtuisikaan vielä. Tuntui, kuin se yhdeksän kuukauden odotus ei olisi valmistanutkaan meitä tuohon hetkeen. Nuo tunteet ovat jälkeenpäin kuitenkin osoittautuneet vääriksi.

Ensimmäiset supistukset tunsin noin puoli yhdentoista aikaan. En heti ollut varma, oliko kyseessä supistukset, vaikka mulle oltiin aina sanottu, että niistä ei voi erehtyä. Noh, mä tajusin vasta neljännen kohdalla, että ne on ihan varmasti niitä! Päätin lepäillä sängyssä keräämässä energiaa mahdollista synnytystä varten. Enhän ollut nukkunut kovinkaan montaa tuntia.


Sängyssä loikoillessa oloni oli melko väsynyt. En kuitenkaan saanut torkahdettua supistuksien lomassa ja puolen päivän aikoihin päätettiin vauhdittaa synnytyksen etenemistä yhden ässän tekniikalla miehen kanssa ;). Aloin merkitsemään supistuksia puhelimen muistioon 13:38 ja tuolloin supistukset tulivat vielä epäsäännöllisesti 20-30 minuutin välein. Neljän aikaan supistukset alkoivat tulemaan säännöllisesti n. 10 minuutin välein ja oloni alkoi olla jo melko ikävä. Jatkoin sängyssä makoilua, mutta aina välillä kävin vessassa. Energiani kului supistuksien miettimiseen.

Supistelejen välissä kirjoittelin neutraaleja viestejä ystävilleni. Eräälle heistä tuumasin, että lähtisipä synnytys jo käynnistymään. En halunnut paljastaa asian todellista laitaa, sillä haluttiin miehen kanssa olla rauhassa jatkuvilta tilannepäivityksiltä ja kyselyiltä. Etenkin omat vanhempani olisivat varmasti tupanneet sairaalaan jo samana päivänä, jos olisivat saaneet tietää tilanteesta...

Viiden aikoihin oloni alkoi olemaan melko tukala. Supistukset tulivat viiden minuutin välein ja tuntuivat hirveän kipeiltä. Seistessä jalkani tärisivät, joten jatkoin oleskelua sängyllä. Pyrin hengittämään syvään ja rauhallisesti aina supistaessa, aivan niin kuin olin suunnitellutkin. Aloimme pikkuhiljaa pohtia miehen kanssa soittoa synnärille ja pakkasimme viimeiset tavarat, jotta lähdön koittaessa ei tarvitse ihmetellä sen kummempia. Päätettiin, että laitetaan nopeasti vielä ruokaa, sillä en ollut koko päivänä syönyt vielä mitään. Energiaa tarvittaisiin kuitenkin vielä synnytyssalissa.

Kello kuuden aikoihin söimme pikkuprinssejä sekä spaghettia. Ruokahalua ei juurikaan ollut ja istuminen tuotti vaikeuksia. Supistukset tulivat tuossa vaiheessa jo parin minuutin välein. Syötyämme soitettiin Kättärille ja he antoivat luvan saapua sairaalaan. Olin kerennyt jo panikoida, että meitä kielletään saapumasta tuossa vaiheessa. Ennen lähtöä mies kävi vielä pikaisesti suihkussa ja jälkeen päin olen häneltä tivannut, että miksi hän meni tuolloin suihkuun, vaikka olisi koko päivä ollut aikaa... Joka tapauksessa, soitin taksin sillä aikaa tulemaan oikeaan osoitteeseen, jotta ei sitä kamalasti joutuisi odotella. Miehen tultua suihkusta vaihdoin itsellenikin toiset vaatteet, pujotin crocksit jalkaan ja lähdin vaappumaan kohti hissiä.

Ulos päästyämme jouduttiin odottamaan taksia arviolta viisi minuuttia. Tuo aika tuntui ainakin kolminkertaiselta kuin mitä se todellisuudeessa oli supistuksista kärsiessä. Nojailin käsillä mattotelineeseen ja koitin heijata lantiota sivuille, mutta tuossa vaiheessa en siitä enää kauheasti apua kokenut. Kivut olivat niin kovia, että toivoin pääseväni sairaalaan mahdollisimman ripeästi, jotta kerkeäisin saamaan vielä epiduraalipuudutuksen.

Taksin tultua meillä kesti sairaalaan maksimissaan viisitoista minuuttia. Olo oli tukala taksin vaalealla nahkapenkillä ja soimasin itseäni siitä, etten ottanut jätesäkkiä istuimen suojaksi, mikäli lapsivedet sattuisivat menemään. Ilmastoinnin tuivertaessa viileää ilmaa kasvoilleni pusersin saman aikaisesti hampaita yhteen, jotta en parahtaisi supistuksen tullessa. Tuijotin ikkunasta ulos ja tutkailin hiljaista maanantai-illan liikennettä.


Sairaalassa


Taksin kaarrettua sairaalan pääsisäänkäynnin eteen maksoin vielä kyydin ja suuntasin aulan vessaan. Pissalla ollessani teki mieli painaa hälytyskelloja, sillä tuntui siltä kun en selviäisi. Lopulta kampesin itseni kuitenkin takaisin aulaan, josta matka hisseille kesti ikuisuuden. Supistuksien väli oli puolitoista minuuttia ja kivun iskiessä jämähdin aina paikoilleni hengittelemään. Hississä napsittiin viimeiset kuvat meidän kahden henkilön kompanjasta ja suunnattiin ilmoittautumaan. Mentiin aluksi vahingossa väärälle ovelle, mutta onneksi henkilökunta ohjeisti meidät oikeaan paikkaan. Lopulta meidät sisäänkirjattiin 19:02.

Sisäänkirjauksen yhteydessä neuvolakorttini napattiin kansliaan ja kätilö saapui esittelemään itsensä. Hän päästi minut tutkimushuoneeseen, jossa minun piti riisua alavartaloni paljaaksi. Kätilö suoritti sisätutkimuksen ja totesi paikkojen olevan auki n. 8cm. Synnytys oli päässyt etenemään hyvällä vauhdilla, joten minua kehotettiin pukemaan sairaalavaatteet ja siirtymään kohti synnytyssalia.

Synnytyssalissa asetuin makaamaan sänkyyn selälleen ja tuossa vaiheessa joukkoon liittyi myös kätilöopiskelija. Minulle annettiin ilokaasumaski ja sen käyttöä opastettiin. Supistusten väli oli todella tiheä ja välillä ajauduin jonkin asteiseen paniikkiin supistuksen tullessa enkä muistanut hengittää. Ilokaasu sai mussa aikaan myös selvää pöhnäisyyttä ja kummallisen olon.

Ilokaasun saatuani kätilöt alkoivat tehdä tarvittavia valmisteluita, jotta anestesialääkäri voisi tulla pistämään epiduraalipuudutuksen selkääni. Juuri ennen epiduraalin laittoa lapsivedet menivät, vaikka aiemmin kalvot eivät olleet tuntuneet. Lapsivesi näytti normaalilta ja anestesialääkäri saapui pistämään epiduraalipuutuksen. Ennen synnytystä olin jännittänyt pistosta, mutta voimakkaiden supistuksien ansiosta en tuntenut mitään. Epiduraali saatiin pistettyä 20:36.


Pian epiduraalin laiton jälkeen sikiön sydänäänet alkavat laskea toistamiseen, mutta aiemmin ne olivat normalisoituneet nopeasti. Nyt näin ei kuitenkaan ollut vaan tilannetta oli arvioimassa niin anestesialääkäri, kaksi kätilöä, gynekologi sekä synnytyslääkäri. Jouduin vaihtelemaan asentoani moneen otteeseen, koska haluttiin nähdä auttaako jokin muu asento sykkeiden tasaantumiseen. Lopulta sydänäänikäyrä osoitti normalisoitumisen merkkejä ollessani nelinkontin. Henkilökunta poistui hiljalleen muiden potilaiden luo ja jäimme miehen kanssa kahden kesken.

Epiduraalipuudutus helpotti supistuksista aiheutunutta kipua, mutta samanaikaisest supistuksien väli rauhoittui hetkeksi. Olo tuntui jokseenkin siedettävältä, mutta aloin tuntea vauvan päätä yhä alempana. Juttelimme miehen kanssa ja hän kertoi, kuinka hän tunsi oman olonsa turhaksi synnytyssalissa. Lopulta hän pääsi myös istumaan lähemmäksi minua ja supistuksien välin tihentyessä puristan häntä kädestä.

Kellon lähestyessä kymmentä paineentunne lisääntyi takapuolella. Kohdunsuu ei ollut kuitenkaan vielä tarpeeksi auki, joten en saanut lupaa synnyttää. Aika tuntui kuluvan nopeasti ja supistukset tulivat minuutin välein. Tuntui kuin en enää pystyisi estämään itseäni ponnistamasta supistusten tullen. Kätilöopiskelija tutki uudelleen kohdunkaulan tilannetta ja totesi vauvan olevan tarpeeksi alhaalla syntyäkseen.

Kätilöt suorittivat tarvittavat valmistelut ennen kuin ohjasivat minut ponnistamaan. Minut autetiin puoli-istuvaan asentoon siten, että kätilöt tukivat jalkojani. Aloitin ponnistamisen 23:05. Minusta tuntui, kun en saisi riittävää voimaa ponnistuksiin ja yrittäisin saada vauvaa ulos turhankin rauhallisesti. Sikiön sykkeet alkoivat jälleen laskea, mutta sykevaihtelu pysyi vielä normaalin rajoissa. Kätilöt antoivat kuitenkin ymmärtää, että vauva olisi saatava ripeästi ulos, jotta sykkeet eivät pääsisi laskemaan enempää. Keräsin voimani ja ponnistin yhä uudelleen ja uudelleen.

Synnytyksen jälkeen


Vauva syntyi 23:16, yhdentoista minuutin ponnistamisen jälkeen. Vauva kuivattiin ja annetiin minulle ihokontaktiin ja napanuoran annetiin sykkiä rauhassa viimesetkin sykähdykset. Liikutuneena ja hämmentyneenä syleilin pientä poikaamme. Olo oli epätodellinen ja yhdessä miehen kanssa katselimme tuota pientä tuhisijaa.

Mies leikkasi napanuoran poikki ja minulta ommeltiin toisen asteen repeämät jälkeisten synnyttyä. Tikkejä tuli arviolta kymmenen. Tämän jälkeen minut komennetiin pesulle ja mies sai olla mukana kylvettämässä ja mittaamassa poikaa. Raskausviikolla 41+1 syntyny lapsemme oli 47cm pitkä ja painoa löytyi 3080g. Apgar pisteitä hän sai 9/10 ihon väristä johtuen, mutta myöhemmin värikin oli aivan normaali.


Kätilöt jättivät meidät synnytyssaliin tutustumaan uuteen perheenjäseneen ja toivat meille purtavaa. Kello oli lähemmäs kolme yöllä, kun mieheni poistui sairaalasta kotiin. Minut saatettiin vauva kanssa synnyttäneiden osastolle, jossa pääsimme kahden hengen huoneeseen.

Alkuun vauvan söi melko laiskasti ja valvotti minua. Päivät kuluivat sairaalassa hitaasti, sillä olin kahden hengen huoneessa koko aika yksin. Mieskin pääsi aina vasta illalla paikalle, joten oloni oli melko yksinäinen. Torstaihin mennessä olin saanut nukuttua kaiken kaikkiaan vain kolme ja puolituntia, joten vauva otettiinn hetkeksi kansliaan, jotta voisin nukkua unilääkkeen voimin edes hiukan pidempään. 

Sairaalasta kotiuduimme perjantaina, joten vietin sairaalassa neljä yötä. Kotiin lähtiessä ihmettelimme, miten voimme pärjätä noin pienen vauvan kanssa. Kotona kaikki alkoi kuitenkin sujumaan hyvin ja sekä minä että vauva saatiin nukuttua paljon paremmin. Lisää kuulumisia saat tietää seuraavassa postauksessa ;).

Melissa