Kuukausikatsaus: Heinäkuun hitit ja harmit

Päätin aloittaa tälläisen uuden postaussarjan, jossa käsittelen aina kuluneen kuukauden hittejä ja harmeja. Tää toimii siis eräänlaisena kuukausikatsauksena menneeseen. Monesti sitä unohtaa, mitä on tullut tehtyä tai koettua, joten tää vähän jäsentää kokonaiskuvaa kuukauden tapahtumista!

Heinäkuun harmit:

-Mielialat on heitelleet tosi kovasti. En osaa ennakoida huonojen hetkien ilmaantumista, toisinaan iloinenkin hetki päätyy itkeskelyyn ja tuskaiseen tunnelmaan. 

-Missasin neuvolalääkärin, perheohjaajan sekä neuvolan terveydenhoitajan tapaamisen ja nämä kaikki olivat samana aamuna perätysten! Moka johtui inhimillisestä erheestä, olin tsekannut kalenteria väärin ja olin menossa tapaamisiin vasta seuraavana päivänä...

-Painoni ei tohdi nousta ja neuvolassa asiasta on oltu melko huolissaan. Etenkin raskauden loppusuoralla sikiö keskittyy kasvattamaan painoaan, mutta viime viikolla neuvolan puntari osoitti, että painoni on vain laskenut...

-Uuden asunnon järjestely ei ole edennyt toivotulla tavalla. Tahtoisin kovasti, että kaikki olisi valmiina ennen esikoisen syntymää.

-Sain valmistujaislahjana kaksi Finnkinon leffalippua ja meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Autot 3 elokuvaa avomiehen kanssa. Lunastettiin liput paria päivää aiemmin, mutta myöhästyttiin leffasta, eikä me sitä sitten nähty...

Heinäkuun hitit:

-Isoveljen ja hänen vaimonsa ihanat häät, samalla he tiedottivat tulevasta perheenlisäyksestä. ❤ Häistä lisää juttua täällä.

-Asuminen saman katon alla avomiehen kanssa on sujunut hyvin. Toki välillä erimielisyydet tuovat haastetta ja oman ajan pyhittämiseen tulee keskityttyä vähemmän.

-Oon tehnyt joitakin löytöjä alennusmyynneistä. Noista löydöistä on tulossa ostostenesittelyä ;)

-Öiset kävelyt ja kesäisten tuoksujen hengittely. Mikä onkaan ihanampaa kuin kulkea rauhassa hämärillä kaduilla ja jutella arkisista asioista rakkaalle.

-Avopuolison sisko synnytti toukokuussa maailmaan toisen lapsensa. Lapsen ristiäisiä viettiin heinäkuun puolivälissä ja ristiäisten yhteydessä poika sai nimekseen Santeri.

-Vanhempani saapuivat eilen kuukauden mittaiselta ulkomaanmatkalta. Kiva nähdä heitäkin pitkästä aikaa!

-Huonoista hetkistä huolimatta fiilis on toisinaan välillä erittäin korkealla. Oon kiitollinen siitä, että kesäisiä säitä on riittänyt edes jonkin verran huonoista keleistä huolimatta. 

-Talitintti jaksaa vielä keräillä voimia kohdun ulkopuoliseen elämään masussa. Nyt eletään jo raskausviikkoa 38. ja hän on täysiaikainen :)

Kesä ei ole vielä ohitse! Onneksi on vielä elokuu, jolloin voi vielä kerryttää niitä kivoja kesämuistoja. Mitä kaikkea oot puuhannut heinäkuussa?

Melissa ❤

5 x suosikki astiat

Alle olen koonnut listan mun suosikki astioista. Lista on kasattu satunnaisessa järjestyksessä ja astiat on valikoituneet nopean pohdinnan tuloksena. Todellisuudessa pidän lähes kaikista omistamistani astioista, sillä miksi hankkisin kotiini esineitä/asioita, jotka eivät itseäni miellyttäisi. Tunnettu brändi/tuotemerkki ei myöskään yksinään luo mulle kivaa vaikutelmaa tuotteesta vaan mun silmää miellyttää mm. Ikean tavalliset valkoiset lautasetkin!

Marimekko - Räsymatto kulho

Tällä hetkellä mulla on viisi kappaletta noita Siirtolapuutarha sarjaan kuuluvia kulhoja tolla Räsymatto kuosilla. Tykkään tosi paljon tosta kulhon muodosta ja korkeudesta. Kooltaan (5dl) nää on tosi näpsäköitä niin ruokailuun kuin pienten makupalojen esillepanoon. Ennen kaikkea ostopäätöstä pohtiessa rakastuin tuohon pelkistettyyn, mutta tyyliltään ajattomaan sekä näyttävään kuosiin. Rahatilanteen salliessa aion hankkia myös sarjan muita astioita!

Muurla/Tommy Tabermann - Mantra juomalasit

Sain perhetuttavalta 18- vuotislahjaksi setin kyseisiä juomalaseja majakka ja rantakivet aiheella. Juomalasit on käytännöllisen kokoiset (3,3dl) ja persoonalliset. Laseja koristavat myös kauniit mustavalkoiset valokuvat ja valokuviin liittyvät Tommy Tabermannin koskettavat runot. Näitä juomalasisettejä on kolmea erilaista sekä Mantra sarjaan kuuluu myös muita iki-ihania tuotteita.

Arabia - Muumiastiat

Muumiastiat, etenkin muumimukit on kaikin puolin täydellisiä! Muumiastioissa mua viehättää rohkea värien käyttö ja rakkaat muumihahmot. Astiat on myös käytännöllisiä, sillä ne sopivat niin arkeen kuin juhlaan. Muumimuki on myös melko edullinen ja toimiva lahja, mikäli haluaa ilahduttaa kaveria/ rakasta merkkipäivän kunniaksi. Omia suosikkejani ovat Hattivatti (oranssi) sekä Nipsu (vihreä) mukit.

Coca-Cola juomalasit 

Vihreä on yksi mun lempiväreistä, joten jo sen vuoksi nää lasit on ihania. Toisaalta toi tölkin muoto tuo muuten melko tavanomaiseen juomalasiin kivan fiban. Cokis laseja oon bongaillut kirppareilta ja kartutan kokoelmaani aina mahdollisuuden mukaan. En kuitenkaan osta muun mallisia tai värisiä Coca-Cola laseja, joten aika pienenä tämä mun kokoelma on pysynyt. Ehkä hyvä niin, sillä juomalaseista ei mun taloudessa ole puutetta...

Disney - Nasu kahvikuppi 

Viimeisenä suosikki astiana haluan ehdottomasti esitellä tuon alla olevan Nasu mukin. Mukilla on paljon tunnearvoa, sillä sain sen parhaalta ystävältäni lahjaksi täytettyäni kymmenen. Lisäksi kupponen on ensimmäisiä omia astioitani. Oon armoton Nalle Puh fani, joten tuo lahja jaksaa ilahduttaa aina vaan. Vaikka kahvista en ole koskaan pitänyt niin lukuisat teet ja kaakaot on tuosta kupista tullut nautittua. Saattaapa kupponen tulevana syksynä olla helpottamassa ikävää, kun ystävä muuttaa melkein toiselle puolelle Suomea ❤

Löytyikö mun suosikeista tuttuja tuotteita? Entä mitkä on just niitä sun lemppari astioita ja miksi?

Melissa ❤

Tonnikala-riisivuoka

Hei, tänään ajattelin jakaa helpon ja edullisen reseptin teille. Kyseisen ruoan valmistaminen on todella helppoa sekä kohtuullisen nopeaa! Reseptin olen saanut äidiltäni, enkä ole aivan vastaavanlaiseen törmännyt netin syövereissä. Hyvää ruokahalua!

Aineet

3 dl    riisiä
2 prk  tonnikalaa
1-2 tl  tilliä
½ tl    mustapippuria
5 dl    maitoa
2-3     munaa
1        lihaliemikuutio

Ohje

• Keitä riisi puolikypsäksi ja lisää sekaan sekä lihaliemukuutio että tilli tuomaan makua. Lihaliemikuutiota käytettäessä suolaa ei tarvitse lisätä lainkaan.

• Valmista munamaito rikkomalla kananmunat maidon joukkoon. Sekoita ja mausta mustapippurilla. Halutessasi voit lisätä myös valkopippuria sekä paprikajauhetta.

• Valuta tonnikalapurkeista vesi/öljy pois. Sekoita tonnikala puolikypsien riisien sekaan ja kaada seos uunivuokaan. Valuta munamaito uunivuokaan seoksen päälle. Tarvittaessa sekoita lusikkalla.

• Paista 200 C asteessa uunin keskitasolla. Ruoka on valmista kunnes ruoan pinnalle on muodostunut kellertävän ruskea kuori sekä munamaito on hyytynyt.

Melissa ❤

Raskautuminen

Torstaina kalenterissa vilkkui päivämäärä 20.7. Päivässä itsessään ei ollut mitään erikoista, mutta tuona päivänä laskettuun aikaan oli jäljellä tasan kuukausi. Raskausviikkoja oli 35+4 ja laskettuun aikaan tasan 32 vuorokautta. Jännittävää, pian masuasukki on jo täysiaikainen!

On vaikea käsittää, kuinka nopeasti tämä raskaus on edennyt. Muistan vieläkin erittäin tarkkaan päivän jolloin tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Tuolloin oli joulukuun yhdennestoista, sunnuntai. Edellinen ilta oli kulunut alkoholia nautiskellessa, mutta pelko raskaudesta oli kummitellut mielessä jo jonkin aikaa. Miesystäväni oli saanut minut kuitenkin uskomaan, että raskaus ei ole mahdollinen, joten olin lykännyt asian mielestäni.

Päätimme tehdä raskaustestin, jotta saisin mielenrauhan. Odottelin tulosta sohvalla lekotellessa ja passitin miestä katsomaan testin tuloksen. Hän viipyi vessassa jonkin aikaa ja tullessaan takaisin hän sanoi, että testi on negatiivinen. Aloin kuitenkin epäilemään hänen vastaustaan, sillä hän vaikutti omituiselta. Halusin nähdä testin. Siinä oli kaksi viivaa, toinen erittäin haalea ja lähes huomaamaton. En voinut uskoa näkemääni todeksi, vaikka harvoin nuo testit "valehtelevat". Pari päivää ensimmäisen testin jälkeen tein vielä kaksi testiä, jotka varmistivat asian. Olin raskaana.

Uutinen sai meissä aikaan monenlaisia tunteita, mutta alkuun asian kieltäminen oli kaikkein helpointa. Vaihtoehtojen pohtiminen oli hyvin pintapuolista ja sitä lykättiin aina vain kauemmaksi. Riitelimme paljon, mutta lähinnä vain siksi, että emme tieneet mitä tehdä. Alkuun mies ei osannut sanoa oikein mitään, itse olin sitä mieltä, että tahtoisin pitää lapsen. Maagisen 12. raskausviikon lähestyessä aloin muuttua aina vain epävarmemmaksi. Pidin aborttia varteenotettavana vaihtoehtona, mutta mies sen sijaan oli alkanut tokenemaan uutisista. Hän tahtoi pitää lapsen ja lopulta päädyimmekin tuohon ratkaisuun.

En ole katunut päivääkään päätöstä lapsen pitämisestä. Toki raskaus on ollut toisinaan hyvin raskasta aikaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Monenmoista on kerennyt myös tapahtumaan raskausaikana mm. jouduin kodittomaksi. Kaikesta on kuitenkin tähänkin asti selvitty, joten eiköhän (muutaman viikon) jaksa vielä odottaa ennen pienokaisen syntymää.

Aluksi raskaudesta kertominen tuntui maailmanlopulta. Teimme päätöksen raskauden jatkumisen suhteen ennen asiasta kertomista, koska emme tahtoneet muiden mielipiteiden vaikuttavan ratkaisuun. Onneksi päätöstämme kunnioitettiin ja lopulta tulevat isovanhemmatkin innostuivat erityisen paljon. Raskaudesta kertominen oli luultavasti kaikkein vaikeinta siksi, että lapsi ei ollut suunniteltu eikä omat vanhempani edes tienneet minun seurustelevan. Itse pelkäsin myös ennakkoluuloja, jotka kohdistuisivat ikään, mutta tähän mennessä en ole niihin onneksi vielä törmännyt.

Tällä hetkellä raskaana oleminen on minulle luonnollinen olotila. En osaisi kuvitella muuta. Toki välillä kuuntelen haikailen ikätovereideni suunnitelmia tulevalle syksylle (opiskelua/ työntekoa/ välivuosi/ matkustelua), mutta tarkemmin ajateltuna olen kiitollinen tälle elämänvaiheelle. En edes tiedä, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan. Olen kuitenkin aina tahtonut lapsia ja ajatellut, että niiden teon voisi aloittaa nuoremmalla iällä. Aikanaan en tosin ajatellut, että ihan näin nuorena alkaisin lasten tekoon, mutta aina kaikkea ei voi suunnitella. Parhaimmat asiat tapahtuvat suunnittelematta!

Melissa ❤

Huono fiilis

Viime aikoina on ollut vaikeeta. Pää ei meinaa pysyä menossa mukana. Masentaa, itkettää, ahdistaa, väsyttää ja kiukuttaa vuoronperään. Oon ollut kaikkea muuta kuin unelmien avopuoliso. Mies hoitaa parhaansa mukaan kotiaskareita ja antaa mun levätä, sillä kärsin kaikenlaisista kivuista ja säryistä. Toimeettomankin olo ärsyttää - eikö musta ole mihinkään?

Jokaiseen päivään mahtuu niitä hyviä ja huonoja hetkiä. Valitettavasti niitä huonoja taitaa kuitenkin olla enemmän. Kaikkeni yritän, että fiilis olisi edes hitusen parempi, mutta toistaiseksi en ole onnistunut. Eletään viimeisiä viikkoja ennen lapsen syntymää ja akkujen lataaminen sekä rentoutuminen olisi ehdottoman tärkeää. Mutta ei. Makaan vain sängyssä murehtimassa ja kamppailen olotilaani vastaan.

Toivon todella, että fiilikseni paranisi ennen tulevaa synnytystä. Haluan olla lapselleni turvallinen ja rakas syli, välittävä vanhempi ja rajojen asettaja. Pelkään, että epäonnistun tuossa tärkeässä tehtävässä. Mitä jos oonkin ihan paska mutsi enkä pysty takaamaan rakkaalle lapselleni parasta mahdollista hoitoa? Entä ne äidinvaistot, pystynkö hahmottamaan pienen rakkauspakkauksen perustarpeet?

Onneksi en ole yksin, muuten olisin heikoilla. Mielenterveyteni on ollut laskusuuntaista lähes koko raskauden aikana, mutta mitä lähemmäksi h-hetkeä edetään, niin sitä vaikeammalta musta on alkanut tuntua. Toisaalta tää saattaa olla jotakin jännitystä, joka johtuu tulevasta isosta elämänmuutoksesta. Suorituspaineitakin voi olla ilmassa, pitäisi antaa asioiden vain kulkea omalla painollaan ja olla pohtimatta liikaa asioita, joihin ei itse voi edes vaikuttaa. 

Huonoista hetkistä huolimatta odotan Talitinttia jo innolla masun tälle puolen. Aion rakastaa häntä ehdoitta ja hoitaa roolini äitinä mahdollisimman hyvin. Olen jo kiintynyt pikkuiseen jonkun verran, vaikka hieman etäiseltä hän vielä tuntuukin, kun ei ole vieressä tuhisemassa. Pelko ja jännittys varmasti ajan kanssa hellittävät, etenkin kun saa oman lapsen vierelle. Onko täällä muita mielenterveyden kanssa kamppailevia?

Melissa ❤

Häähumua

Heinäkuun ensimmäisenä koitti vihdoin se päivä, jota minä ja moni muukin oli odottanut. Isoveljeni ja hänen ihana avovaimonsa sanoivat toisilleen tahdon Nastolan kirkossa, Lahdessa. Häät olivat intiimit, vain läheisimmät ystävät ja perheenjäsenet oli kutsuttu. Vieraita oli kaikkiaan alle 40, mutta tunnelma sitäkin parempi. Vihkimisen jälkeen siirryttiin juhlimaan pariskunnan omakotitalon pihalle lähelle Lahden keskustaa.

Aika kului jutustellessa, herkullista ruokaa syödessä ja virkistäviä juomia juoden, joka minun kohdallani tarkoitti mm. muumi limsaa ja jaffaa. Sää oli lämmin ja iltaa kohden puolipilvisyyskin vaihtui kirkkaaksi auringonpaisteeksi.  Kaikilla oli mukavaa ja tunnelma letkeä. Aviopari hehkui rakkautta ja molemmat olivat pukeutuneet todella upeasti. Juhlat olivat juuri heidän näköisensä ja pienestä budjetista huolimatta enemmän kuin onnistuneet.

Sanat eivät riitä kuvastamaan sitä tunnetta, jonka hääpari ja juhla saivat aikaiseksi mussa. Kaikki tuntui vain niin_täydelliseltä_ja kauniilta. Muistelen lämmöllä tuota päivää ja toivon tuoreelle avioparille kaikkea hyvää kuten myös heidän lapselleen, jonka olisi määrä syntyä tammikuussa.

Melissa ❤

Nuotion äärellä

Maanantai iltana meidän oli miesystävän (avopuolison) kanssa tarkoitus lähteä Prismaan ostoksille. Bussi oli kuitenkin ennakoitua aikaisemmassa, joten ei päästykään enää kyseisenä iltana sinne. Oltiin niin myöhään liikkeellä, ettei seuraavalla vuorolla olisi enää kerennyt.

Pettymyksen saattelemana piipahdettiin läheisessä Alepassa. Kummallakaan ei ollut fiiliksiä heti palata kotiin, joten kierreltiin rauhassa. Makkarahyllyn kohdalla mies keksi, että voitaisiin mennä jonnekin paistamaan nakkeja. Niinpä kehittelimme ideaa ja kellon lähestyessä yhtätoista päätimme, että lähdetään Jakomäen hiekkakuopille.

Ennen lähtöä kävimme kotona vaihtamassa vaatteita ja nappaamassa tykötarpeita mukaan. Keksittiin myös ottaa käytetty jätesäkki yhteiseksi pyllyalustaksi, jotta ei tarvitsisi istua yökasteisella hiekalla. Idea osoittautui erittäin käytännölliseksi ja grillailuiden jälkeen reikäisen säkin saattoi hyvillä mielin laittaa läheiseen roska-astiaan.

Hiekkakuopille pääsimme lopulta hiukan ennen puolta yötä. Heti alkuun törmäsimme sammakkoon ja yön aikana bongattiin myös lukuisia rapuja! Haastavinta nuotion teossa oli sopivien oksien löytö, sillä jokamiehenoikeus ei oikeuta oksien katkomiseen elävistä puista. Sitkeän etsinnän tuloksena löydettiin onneksi tarpeeksi puita, mutta tuumittiin, että ensi kerralla etsittäisiin puut muualta kuin hiekkakuoppien ympäristöstä.

Aika kului nopeasti nakkeja ja vaahtokarkkeja paistellessa. Nautittiin toistemme seurasta ja yön syleilystä. Samalla tiedostettiin, että nuo kahdenkeskiset hetket alkavat pikkuhiljaa olemaan viimeisiä kaksihenkisenä perheenä. Pian meitä on jo kolme. Se kuulostaa hiukan hassulta, mutta myös pelottavalta. Raskauden loppusuora häämöttää ja päivä päivältä Talitintin syntymä lähestyy ja ajatus vauva-arjesta muuttuu todellisemmaksi.

Grillasimme samaisella paikalla eväitämme edellisen kerran lähes vuosi sitten (14.7.-16/ 11.7-17). Tuolloin tunnelma oli hieman toisenlainen. Muutamaa päivää aiemmin minulle läheinen ihminen oli menehtynyt. Olin romuna ja suunnattoman surullinen. Hukutin murheitani alkoholiin ja aamuyöstä jalkani hädin tuskin pystyivät kannattelemaan painoani. Tällä kertaa janojuomana oli kuitenkin ihan pelkkää vettä ja mehua. Murehtimisen sijaan keskytyttiin kivaan yhdessäoloon ja iloiseen fiilikseen.

Kotimatka sujui vaivattomasti bussissa, joka liikennöi hiekkakuoppien ja asuinalueemme läheisyydestä myös yö aikaan erittäin hyvin. Kotiin päästyämme haisimme eräjormilta, ja vaatteemme olivat osittain sotkeutuneet noesta. Se ei fiilistä huonontanut. Öinen retkemme oli oikein mukava ja antoisa. Jälkeenpäin olisi takuulla harmittanut, jos olisi jäänyt vain kotiin. Muistakaa eräjormailla!

Melissa ❤

Paluu blogin pariin

Bloggaustauko venähti hiukan odotettua pidemmäksi. Muutin tosiaan kesäkuun 26. päivä Vantaalle yhteiseen vuokra-asuntoon miesystäväni kanssa. Muuttaminen oli fyysisesti melko rankkaa, sillä pakkasin kaikki tavarat aivan yksin. Sekin jäi lähestulkoon viimeiselle päivälle, jolloin jouduin myös siivoamaan samaan syssyyn tyhjän asuntoni. Onneksi muutosta kuitenkin selvittiin ja nyt on asuttu jo kaksi viikkoa täällä yhteisessä kämpässä!

Jo ennen muuttoa vointini oli melko heikko eikä se juurikaan ole kohentunut. Viime viikolla neuvolasta määrättiin rautakuurille, joka jatkuu aina synnytykseen saakka. Hemoglobiinia he eivät edes vaivautuneet mittaamaan, sillä suunta on ollut jatkuvasti laskusuuntainen. Edelliset arvot olivat myöskin sellaiset, että jo niiden varjolla rautakuurin aloittaminen oli korrektia. Itse en oikein pidä rautakapseleiden ottamisesta, sillä meinaan joka kerta oksentaa otettuani kapselin...

Tällä postauksella halusin kertoa, että olen hengissä sekä Talitintti visusti vielä masussa. Paljon tehtävää olisi vielä jäljellä ennen lapsen syntymää, mutta voimattoman olon vuoksi pelkään, että asiat jäävät ikään kuin kesken. Bloggaamisessakin täytyisi aktivoitua - viime postauksesta on aikaa tolkuttoman paljon... Toivottavasti jaksaminen kohentuisi pikkuhiljaa! 

Melissa ❤