Ylioppilas 2017

Lauantaina harras odottaminen palkittiin. Kymmenet tuhannet lahjakkaat lukiolaiset lakitettiin ja minä olin yksi heistä. Vielä en ole käsittänyt sitä, mutta tällä hetkellä olen työtön siihen saakka, kunnes äitiyslomani alkaa. Syksyllä ei tarvitsekaan mennä kouluun ja tutut naamat katoavat ympäriltä. Opiskelijaelämäni on katkolla.

Heräsin auringon syleilyyn ihanan miesystäväni vierestä lauantaina 3.6. Jouduimme yöpymään vanhempieni luona, sillä nykyiseltä asunnoltani en olisi kerennyt juhlaan ja toisaalta pääsin avustamaan juhlavalmisteluista. Jännitys kipristeli kehossani, mutta fiilis oli loistava. Pieniä epätoivoisia ajatuksia kuitenkin liiteli siellä täällä, koska olin koko edellisen päivän kärsinyt ilmeisesti hermosärystä vasemmassa pakarassani. Aamulla kipu ei ollut kuitenkaan läheskään yhtä pahaa ja puursin eteenpäin Panadolin voimin.

Päivä lähti rullaamaan somejen selailun ja aamiaisen myötä. Tämän jälkeen suoritin kasvojen pesun ja aloitin laittautumisen. Silmäpussit pahoittivat mieleni enkä saanut niitä piiloon alkeellisen meikkiarsenaalini vuoksi. En kuitenkaan jäänyt vellomaan surkeaan oloon vaan jatkoin hennon valmistujaismeikin valmistelua. Viimeisenä muttei vähäisimpänä operaationa oli hiusten avaaminen kiharruspatukoilta. Alkuun kauhistelin sitä, kuinka suuret laineet ne saivat aikaisiksi, mutta jälkeenpäin tykästyin niihin! Päänvaivaa aiheutti myös mekkoni yläosa, joka oli auttamatta liian suuri, lopulta annoin asian vain olla.

Lakkiaisjuhla alkoi kymmeneltä, joten meidän täytyi olla paikalla puolen maissa - onnistuin tosin myöhästymään sovitusta ajankohdasta. Paikalle kiiruhdin äidin autolla ja miesystäväni lähetin kukkakauppaan ostamaan ruusua parhaalle ystävälleni sekä minulle :D. Pian tämän jälkeen olinkin jo juhlasalin ulkopuolella muiden valmistuvien nuorten kanssa odottamassa vuoroamme kulkea saliin juhlavasti airueiden saattelemana.

Juhla kesti noin kaksi ja puoli tuntia, jonka jälkeen me tuoreet ylioppilaat siirryimme sankarihaudoille. Halutessaan sai laskea ruusun muistomerkin luona olevaan kukkamaljaan ja oli ilahduttavaa huomata, että lähes kaikki tekivät näin. Lopuksi pidimme vielä hiljaisen hetken, jonka jälkeen kukin meistä suuntasi kohti omia ylioppilasjuhliaan. 

Kuvat ovat huonolaatuisia, sillä ne ovat puhelimella otettuja - kiitos kuitenkin siskolleni. Vielä olisi tarkoituksena käydä nappaamassa kuvia ammattilaisella, onneksi sieltä on odotettavissa parempaa laatua. Tahdon toivottaa vielä kerran kaikille valmistuneille rutkasti onnea ja menestystä tulevaan! Millaisia suunnitelmia teillä on syksylle?

Melissa ❤