torstai 20. heinäkuuta 2017

Huono fiilis

Viime aikoina on ollut vaikeeta. Pää ei meinaa pysyä menossa mukana. Masentaa, itkettää, ahdistaa, väsyttää ja kiukuttaa vuoronperään. Oon ollut kaikkea muuta kuin unelmien avopuoliso. Mies hoitaa parhaansa mukaan kotiaskareita ja antaa mun levätä, sillä kärsin kaikenlaisista kivuista ja säryistä. Toimeettomankin olo ärsyttää - eikö musta ole mihinkään?

Jokaiseen päivään mahtuu niitä hyviä ja huonoja hetkiä. Valitettavasti niitä huonoja taitaa kuitenkin olla enemmän. Kaikkeni yritän, että fiilis olisi edes hitusen parempi, mutta toistaiseksi en ole onnistunut. Eletään viimeisiä viikkoja ennen lapsen syntymää ja akkujen lataaminen sekä rentoutuminen olisi ehdottoman tärkeää. Mutta ei. Makaan vain sängyssä murehtimassa ja kamppailen olotilaani vastaan.

Toivon todella, että fiilikseni paranisi ennen tulevaa synnytystä. Haluan olla lapselleni turvallinen ja rakas syli, välittävä vanhempi ja rajojen asettaja. Pelkään, että epäonnistun tuossa tärkeässä tehtävässä. Mitä jos oonkin ihan paska mutsi enkä pysty takaamaan rakkaalle lapselleni parasta mahdollista hoitoa? Entä ne äidinvaistot, pystynkö hahmottamaan pienen rakkauspakkauksen perustarpeet?


Onneksi en ole yksin, muuten olisin heikoilla. Mielenterveyteni on ollut laskusuuntaista lähes koko raskauden aikana, mutta mitä lähemmäksi h-hetkeä edetään, niin sitä vaikeammalta musta on alkanut tuntua. Toisaalta tää saattaa olla jotakin jännitystä, joka johtuu tulevasta isosta elämänmuutoksesta. Suorituspaineitakin voi olla ilmassa, pitäisi antaa asioiden vain kulkea omalla painollaan ja olla pohtimatta liikaa asioita, joihin ei itse voi edes vaikuttaa. 

Huonoista hetkistä huolimatta odotan Talitinttia jo innolla masun tälle puolen. Aion rakastaa häntä ehdoitta ja hoitaa roolini äitinä mahdollisimman hyvin. Olen jo kiintynyt pikkuiseen jonkun verran, vaikka hieman etäiseltä hän vielä tuntuukin, kun ei ole vieressä tuhisemassa. Pelko ja jännittys varmasti ajan kanssa hellittävät, etenkin kun saa oman lapsen vierelle. Onko täällä muita mielenterveyden kanssa kamppailevia?

Melissa 

2 kommenttia:

  1. Hei! Elät niin jännittäviä aikoja. Koita olla armelias itsellesi.

    Allekirjoittanut koittaa löytää tiensä kuntoutustuelta työelämään ennen kuin alkaa enemmän haaveilla pienokaisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavista sanoista. Monesti sitä tulee unohdettua, että on 'vain' ihminen eikä kaikesta tarvitse selvitä yksin. Sitä tahtoisi olla reipas ja touhottaa menemään, mutta todellisuus on toinen. Oma paranemisprosessi vie aikansa eikä mieltä saa korjattua pelkillä lastareilla. Työtä oman mielen kokoon kursimisessa vaaditaan, mutta toivottavasti jonakin päivänä voin olla itsevarmempana ja iloisempana ihmisenä omassa kehossani. Tsemppiä myös sinulle ❤

      Poista