Nimiäiset

Lauantaina 2.12 vietimme poikamme nimiäisjuhlia. Juhlat olivat oikein onnistuneet ja juuri sellaiset, kun oltiin toivottu. Vältimme turhan pönöttämisen ja saimme luotua rennon sekä intiimin tunnelman. Tunnelman luomista edesauttoi lapsuudenkotini lämminhenkinen ilmapiiri sekä juhlavieraiden loistava asenne.

Päätimme jo raskausaikana, että tulemme ristiäisten sijasta juhlistamaan lasta mieluiten nimiäisten merkeissä. Kuulun kyllä kirkkoon, mutta mies ei. Haluamme antaa lapselle itselleen vapauden päättää kirkkoon kuulumisesta. Lapsen aloittaessa koulun laitamme hänet uskontotunneille, jotta hän saa edes jonkinlaista perspektiiviä uskonnoista. Teini-iässä hän saa vapauden päättää aikooko osallistua rippileirille vai ei. Mikäli hän päättää ottaa osaa konfirmaatioon tulee hän osaksi kristinuskoa ja täysivaltaiseksi kirkon jäseneksi.

Juhlien ajankohdan päätimme kolmisen viikkoa ennen nimiäisiä, jotta saisimme kaiken hoidettua ajoissa. Äitini apu osoittautui korvaamattomaksi, sillä hän lupautui auttamaan juhlien järjestämisessä ja tarjottavien tekemisessä. Jälkeenpäin olen kuitenkin päättänyt, että seuraavat juhlat ovat sellaiset joissa äitini ei ole noin aktiivisesti mukana. Asioista on huomattavasti helpompi sopia, kun niihin ei liity niin montaa henkilöä.

Kutsuimme juhliin alkujaan n. 30 vierasta, mutta valitettavasti kaikki eivät päässeet osallistumaan. Vieraita saapui lopulta 24 ja saimme juhlat juhlittua oikein hyvin ilman puuttuviakin henkilöitä. Vieraslista kostui ainoastaan kaikkein läheisimmistä ihmisistä; vanhemmista, mummoista, sisaruksista perheineen sekä muutamasta ystävästä.

Suuntasimme vanhempieni luokse jo juhlia edeltävänä päivänä, jotta pystyimme olemaan mahdollisimman paljon avuksi. Olihan kyseessä kuitenkin tilaisuus, jossa kirkkaimpana tähtenä loistaisi meidän esikoinen. Juhlapäivänä sää oli kauniin luminen ja ilmassa oli pikku pakkasta. Melkoinen tuuri ilman suhteen, sillä seuraavan päivänä vettä vihmoi taivaan täydeltä eikä lumesta ollut tietoakaan!

Juhlat alkoivat lauantaina kahden aikoihin ja kaikki vieraat saapuivat ajoissa siskoa lukuun ottamatta. Tervehdimme vieraita ovella ja vastaanotimme lahjoja, jotka siirrettiin erilliselle "lahjapöydälle". Alkuun annoimme vieraiden hengailla hetken rauhassa ja tutustua toisiinsa, sillä sukulaisemme eivät olleet ennen tavanneet toisiaan. Vieraiden seurusteltua jonkin aikaa toivotti mies vieraat vielä kerran tervetulleeksi vauva sylissään.

Tervetuliaispuheen yhteydessä mies kertoi juhlien kulusta. Tämän jälkeen pyysimme jokaista vierasta kirjoittamaan lapulle arvauksen vauvan nimistä ja keräsimme laput talteen. Tsekkasimme ehdotukset läpi, mutta kuten arvasimme oikeaa vastausta ei tullut. Luin vieraille ehdotuksia: Paavo Juhani, Otso Erik, Jami Ilmari, Tintti Daniel, Samuel, Martin Aleksi... Luettuani ehdotukset läpi oli vuorossa juhlien jännittävin osuus. Paljastin pojan nimen juhlavieraille ja kerroin, miten kyseiseen nimeen oltiin päädytty.

Nimen valinta tuotti hirveästi hankaluuksia, sillä mieltymyksemme erosivat huomattavasti. Eräänä päivänä mies kuitenkin ehdotti erästä nimeä minulle ja tykästyin siihen niin, että aikani makusteltua se valikoitui etunimeksi. Kyseisen nimen mies oli bongannut lehtiuutisesta, joka käsitteli edesmenneen hiihtäjälegendan Mika Myllylän kiekkopoikaa. Toiseksi nimeksi valikoitui minun ehdotukseni, joka löytyi listalta, jossa esiteltiin poikien nimiä. Sukunimen poika peri isältään.

Pojan nimeksi tuli Wiljami Fenix.

Nimen kuultuaan juhlavieraat totesivat nimen olevan oikein hyvä ja lapselle sopiva. Monet kysyivät, valikoituiko Fenix Harry Potter sarjan perusteella, mutta koska olen tylsä, jouduin vastaamaan kieltävästi. En ollut edes ajatellut koko asiaa, sillä en pidä kyseisistä kirjoista tai elokuvista. Nimen paljastuksen jälkeen tiedossa oli kahvitarjoilun aloittaminen. Samalla asetimme esille valokuva-albumin, jossa oli kuvia raskausajalta sekä Wiljamin ensimmäisistä kuukausista.

Tarjolla oli: 
coca colaa, jaffaa, mustaherukkamehua
kahvia, teetä
sydämen mallisia karkkeja, sinivalkoisia konvehteja
piparkakkuja, digestive keksejä
kinkkurahkapiirakkaa
kinkkuvoileipäkakkua, saaristolaisvoileipäkakkua
puolukkakuivakakkua
täytekakkua

Tarjottavat maistuivat vieraille oikein hyvin ja lähestulkoon kaikki mitä valmistettiin myös meni. Ihmiset höpöttelivät keskenään ja itsekin osallistuimme keskusteluun Wiljamin mentyä päiväunille kahvitarjoilun alettua. Fiilis oli erinomainen ja jälkeenpäin eräs vieraista kehui juhlia mm. lämminhenkiseksi tilaisuudeksi.

Herkuttelun lomassa jaoimme kummitodistukset sekä -kynttilät Wiljamin kahdelle kummille. Kyseiset henkilöt ovat kumpikin meidän parhaita ystäviä lapsuusajoilta, joten luotto on kova sen suhteen, että he hoitavat tehtävänsä. Kummeilta toivomme läsnäoloa ja eri elämänvaiheiden tukemista.

Ennen ensimmäisten vieraiden poistumista vuorossa oli vielä lahjojen avaamista. Juhliin osallistui kaksi lasta (3 ja 4v), joten annoimme heidän avata lahjat. Molemmat suoriutuivat tehtävästä todella hienosti ja oli kiva ulkoistaa tehtävä heille, sillä he selvästi nauttivat tuosta kunniasta. Nimiäislahjat olivat kaikki todella kivoja eikä kukaan tuonut mitään ns. turhaa. Lahjaksi Wiljami sai kaksi satukirjaa, täytettävän kirjan lapsuusvuosille, Muumi sekä Herra Hakkarais astiaston, suolakivillä täytetyn pehmolelun, Plaston taaperokärryn, merinovillaiset talvitöppöset, villasukat, nallehaalarin, talvipipon sekä lahjakortin.

Itse juhlakalu nukkui lähes koko juhlien ajan, mutta ennen sitä hän kerkesi kiertää monet tutut sekä muutamat uudet sylit. Oli hienoa huomata, kuinka paljon Wiljamin ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät hänestä. Keräsimme vierailta myös kortit, joihin tuli täydentää lauseet: kun synnyit, ajatuksia sinusta, toivon sekä elämänohje. Ihmiset olivat täyttäneet kortteihin aivan ihania asioita ja liikutuin niitä lukiessani. Ihan huiput juhlat!

Mitä mieltä olet nimestä? Mitkä ovat suosikit poikien ja tyttöjen nimistä?

Melissa ❤