Mitä kuuluu?

Viime viikolla palailin takaisin tänne blogimaailmaan synnytyskertomuksen myötä. Blogihiljaisuutta kesti lähemmäs kolme kuukautta, mutta nyt olen täällä jälleen! Kuten jo syyskuussa totesin, en aio ottaa stressiä bloggaamisesta. Pääprioriteettini on rakkaasta vauvastani huolehtiminen, mutta nyt kun asiat ovat lutviutuneet kerkeän ja jaksan myös palata näppäimistön ääreen.

Tällä hetkellä vauva on 3,5kk vanha ja luonteeltaan perustyytyväinen. Aiemmin hän oli kovin itkuisa, mutta vatsavaivojen hellitettyä hänen luonteensa on muuttunut aivan valtavasti! Päivät kuluvat nopeasti ohitse ja viikko viikolta vauva oppii lisää taitoja. Kasvua on hieno seurata vierestä, mutta samalla tuntuu surulliselta huomata, kuinka toinen ei muistuta enää lainkaan sitä pientä nyyttiä, joka kotiutui meidän mukana sairaalasta.

Omat mielialani ovat pysyneet yllättävän hyvin kasassa siten, että älyttömän huonoja fiiliksiä ei ole kamalasti ollut. Toki masennus ja ahdistuneisuushäiriö on edelleen olemassa, mutta mielialani tuntuu paljon paremmalta kuin ennen synnytystä. Saan vauvasta älyttömän paljon postiivista energiaa, vaikka vauva-arki tuntuukin kuormittavalta. Olen myös aloittanut uuden masennuslääkityksen, joka sopii yhteen imetyksen kanssa. Toivottavasti lääkkeistä olisi apua, sillä aiemmin mitkään kokeilemani lääkkeet eivät ole toimineet.

Lapsen isä pääsi syyskuussa suorittamaan siviilipalvelusta sairaalaan. Aamulla hän herää joskus viideltä ja lähtee töihin kuuden jälkeen. Päivällä hän tulee kotiin vaihtelevasti 16-17 välissä. Aika kuluu yllättävän nopeasti ja miehen saavuttua kotiin vauvasta oikein huokuu jälleennäkemisen riemu. On hienoa huomata, että isi on vauvalle tärkeä siinä missä äitikin.

Kiitos, kun jaksatte seurata meidän elämään. Palataan pian seuraavan postauksen yhteydessä. Mitä teille kuuluu? 

Melissa ❤