Äiti on vähän väsynyt

Meistä jokainen on välillä väsynyt ja uupunut, se on täysin luonnollista. Monesti siihen saattaa auttaa rennompi ote elämiseen, huonojen elämäntapojen korvaaminen paremmilla, unen määrän lisääminen pidemmillä yöunilla tai päikkäreiden muodossa. Kuulostaa melko yksinkertaisilta neuvoilta, monesti ne toimivat. Mutta mitä jos uni ei tule lainkaan?

Oon kärsinyt unettomuudesta ennen raskautta, raskausaikana sekä nyt synnytyksen jälkeen. Aina se on yhtä pirullinen vaiva ja helvetin raskasta. Väsymys ja unen puute on lähes jokaisella vanhemmalle tuttu puheenaihe ja aiheena väsymys koskettaa lukuisia muitakin ihmisiä. Arviolta joka kolmas aikuinen kärsii vuoden aikana unettomuudesta (Terveyskirjasto). Unettomuus onkin melko kansallinen ilmiö.

Mulla unettomuus ilmenee vaikeutena nukahtaa sekä huonolaatuisena unena. Öisin en nukahda kovinkaan helpolla ja monesti jo luovutan yrityksen, sillä se tuntuu ajanhukalta. Mun unimäärät vaihtelee öisin keskimääräisesti kahdesta neljään tuntiin. Monesti en nuku lainkaan ja joskus nukun sikeästi jopa kuusi tuntia! Melko ristiriitaista.

Kaikkein vaikeimpia ovat yöt, kun katsot nukkuvia perheenjäseniä ja mietit, miksi et kykene samanlaiseen sikeään uneen kuin he. Tuntuu kuin mussa olisi jotain pahasti vialla ja onkin. Nimittäin psyykkiset sairaudet osaltaan lisäävät univaikeuksien riskiä. Toinen hyvä unen tappaja on myös vauva, mutta tää meidän ihana yksilö ei onneksi heräile kuin 1-3 kertaa yössä. Silti öisin välillä tulee fiilis, että vois vaan kääntää kylkeä ja leikkiä, että en mä kuule tota itkua. Näin en kuitenkaan ole tehnyt.

Kirjoittelen blogia yleensä illalla tai yöllä, kun muut nukkuvat.

 Päivisin tuntuu, että energiaa ei ois juuri mihinkään, mutta urhoollisesti porskutan aina eteenpäin. Aamuisin on vaikea nousta sängystä hoitamaan Wiljamin aamutoimia ja leikit eivät sujut kauhean reippaasti silmät ristissä, joten toisinaan uppoudun omiin ajatuksiini. En kuitenkaan yritä sanoa sitä, ettenkö pärjäisi pojan kanssa kotona.

Välillä tunnen huonoa omatuntoa siitä, että väsymyksen ohella en jaksa keskittyä kauheasti muihin askareisiin kuin lapsenhoitoon. Saattaa mennä melkein kaksi viikkoa ennen kuin imuroin ja jonkin jutun hoitaminen voi kestää kohtuuttoman kauan, kun ei millään saisi sitä aikaiseksi aloittaa. Vastapainona on myös niitä päiviä, kun energiaa riittää valtavasti väsymyksestä huolimatta, tuntuu kuin koko aika olisi jotakin tehtävä. Kivaa, että joskus on noitakin päiviä!

Unettomuuden tuoma väsymyksen tunne tuntuu toisinaan laamaannuttavalta. Olen kiitollinen, että viikonloppuisin mies antaa mun nukkua aamuisin pidempään, mikäli oon saanut unen päästä kiinni. Ylipäänsä unettomuudesta kärsivän pitäisi pystyä mennä nukkumaan silloin, kun väsyttää. Valitettavasti pikkulapsi perheissä se on harvoin mahdollista. Itsellä väsymys on pahinta aamupäivästä ja pikkuhiljaa väsymyksen tunteet hiipivät taka-alalle. Monesti yöllä ei väsytä enää lainkaan ja tuolloin on vaikea nukahtaa.

Mun uniongelmat on kestäneet useamman vuoden. Unettomuuteen oon koittanut erilaisia lääkevalmisteita, mutta niistä ei ole ollut mitään positiivista vaikutusta uneen. Eräs lääke oli täysi floppi! Se sai mut nukahtamaan, mutta herääminen oli haastavaa - en melkein koskaan herännyt herätyskelloon. Kyseinen lääke ajoi mut myös tosi sekavaan tilaan, ihan kuin todellisuus ja sen tunteminen oiski ollut ihan eri tapaista kuin ennen. Jatkuvan nukkumisen tasapainona olin koko ajan tosi väsyneen oloinen. Ei liene tarpeen kertoa, että tuota lääkevalmistetta en syönyt kovin pitkään. Se oli määrätty mulle osastojakson aikana.

T'aas yksi nukkumaton yö takana.

Lääkärin kanssa meillä on ollut puhetta tälläkin kertaa unilääkkeistä. Niitä ei kuitenkaan suositella käytettävän imetyksen aikana, enkä mä siitä syystä tahdo lopettaa tätä meidän rakasta "harrastusta". Muutenkin pelkään tosi paljon sitä, etten heräisi vauvan itkuun yöllä. Meillä muutenkin on tähän asti ollut käytäntö, että mä hoidan yöt, koska vauva herää ainoastaan nälkään silloin. Melatoniini valmisteitakaan (ihmiskehon luontainen ´pimeähormoni´) ei suositella käytettävän imetyksen yhteydessä, joten taitaa olla niin, että tän äidin on vaan kärsittävä.

Tällä hetkellä useammat tahot on huolissaan mun univaikeuksista - luultavasti siksi, että mielenterveyden kannalta uni on tosi tärkeää. Heitä varmasti myös huolettaa se, miten pärjään vauvan kanssa kahdestaan päivisin, mutta tällä hetkellä aihetta huoleen ei mielestäni ole. Jokunen aika sitten mulla kävi säännöllisesti kerran viikossa lapsiperheiden kotipalvelusta työntekijä kotona, joka hengaili tunnin pari Wiljamin kaa, jotta sain touhuta omiani (esim. levätä). Reiluun pariin kuukauteen täällä ei ketään oo käynyt ja oon miettinyt josko soittaisin lähiaikoina tuonne uudelleen, jotta saisin levättyä.

Unettomuudessa tärkeää on perheen ja lähimmäisten tuki. Mulle ainakin on merkinnyt paljon, että saan välillä lähteä ulos tai viihteelle ilman vauvaa, vaikka ajatuksena olisikin tehdä muuta kuin nukkua. Jonkinlaista lepoa se kuitenkin on pääkopalle ja silloin jaksaa paremmin keskittyä taas kotiasioihin. Toivottavasti tää unettomuus hellittäisi jossain vaiheessa. Onko täällä muita samasta ongelmasta kärsiviä?

Melissa ❤