24 kysymystä ja vastausta vuodesta 2017

Luin vähän aika sitten Sofian blogista tälläisen haasteen perusteella tehdyn blogikirjoituksen. Tuosta sitten sain idean, että lähden itsekin vielä summaamaan mennyttä vuotta. Toivottavasti nyt vikaa kertaa, onhan pian jo kuukausi kulunut vuoden vaihteesta. Kuvat on otettu keskiviikkona, jolloin lunta alkoi vasta sataa. Nyt Helsingissäkin on valkeaa. :)

Oletko kyennyt pitämään itselle uutena vuotena tekemäsi lupaukset?

En muista teinkö uuden vuoden lupauksia vai en. Epäilen kuitenkin, että jos oon tehnyt ni ne ei oo toteutuneet. Oon sellainen tuuliviiri, että mulla näkemykset vaihtuu aika usein enkä malta keskittyä yksittäisiin asioihin kauhean hyvin. Blogin suhteen inspiraatiota on kestänyt yllättävän hyvin!

Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Hmm. Oma lapseni tulee ensimmäisenä mieleen sekä eräs miehen ystävä, johon mäkin oon tutustunut. En juuri käy missään ja oon aika ujo tutustumaan uusiin ihmisiin. Koen myös yksinäisyyttä uudella paikkakunnalla asuessani, mutta eiköhän tämä tästä helpota.

Menetitkö ketään läheistäsi?

Pitkästä aikaa oli vuosi, jolloin ketään läheistäni ei kuollut. Kuoleman käsitteleminen on vaikeaa ja siihen ei ennalta oikein osaa valmistautua. Jokaista päivää tulisi elää kuin viimeistää, kunpa oppisin elämään sen mukaan!

Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
En varsinaisesti toivo mitään fyysistä asiaa, mutta tahtoisin saada totaalistopin tupakoinnille. Odotusaikana en tupakoinut, mutta synnytyksen jälkeen oon polttanut muutamat tupakat lapsivapailla ollessa (muuten en). Oon aiemminkin ollut tupakoimatta ilman erillistä päätöstä monta kuukautta, mutta aina jostain syystä haksahdan jossain kohtaa polttamaan muutaman. Ja näin se kierre on valmis. En toivo, että Wiljami aloittaisi polttamaan, joten enhän mäkään silloin voi. Olisi aika ristiriitaista kieltää lapselta sama touhu, mitä itse kuitenkin satunnaisesti (juhliessa) harrastaa.

Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistumaan sun mielessä?

28.8, poikani syntymäpäivä! Muistelen synnytystä päivittäin, mulle jäi siitä tosi positiiviset fiilikset. Synnytys sujui mielestäni hienosti ja palkinto siitä pusertamisesta oli mitä mahtavin. Rakastan pientä poikaani yli kaiken.  ❤

Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
Viha on tosi voimakas tunne ja voin vilpittömästi sanoa, että en vihaa mitään. Toki mäkin joskus suutun ja jotkut asiat saa mut ärsyyntymään, mutta ne painaa mua vaan hetken. En tykkää riidellä ja oon se osapuoli, joka jää aina alakynteen. Sovin aina riitani ja yleensä asia on sillä käsitelty. Miehen kanssa saatetaan välillä palata miettimään, sitä mikä sai meidät suuttumaan, jotta pystytään välttämään samanlaiset tilanteet jatkossa.

Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Moni saattaisi vastata tähän, että ylioppilaaksi tulo tai lapsen saanti. Toki molemmat on tosi tärkeitä juttuja mun elämässä, mutta vastaan ennemmin itseni kehittämisen. Muutuin ihmisenä todella paljon - ehdottomasti positiiviseen suuntaan. Ennen lapsen saantia elin aivan erilaista elämää, eikä sellainen elämä ois ollut hyväksi lapselle. Välillä tää itseni kehittäminen on mietityttänyt mua. On ollut ikävä vanhaa minää, mutta tästä huolimatta aion kehittää itseäni entistä parempaan suuntaan. Lapsi tarvitsee tasapainoisen ja hyvän perheen.

Sairastitko tai loukkaannuitko?

Asuessani edellisessä asunnossa sain pahoja oireita sisäilmaongelmista johtuen. Muutettuani olo helpottui ja pystyin käymään suihkussakin ilman järkyttävää pyörrytys reaktiota. Synnytyksen jälkeen keräsin kaikenlaiset pöpöt osakseni heikentyneen vastustuskyvyn seurauksena ja sairastelin jatkuvasti.

Mikä oli paras ostoksesi?
Paras ostokseni oli Wiljamin yhdistelmävaunut, jotka ostettiin käytettynä tori.fi kautta. Ne auttavat meitä liikkumaan paikasta toiseen sekä päästään kulkemaan pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä maksutta. Gina tricotin Korkeavyötäröiset mustat Molly farkut on ollut ihan suosikki henkilökohtaisista ostoksistani. Myös Marimekon reppu on ollut todella kovassa käytössä!

Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Ketään yksittäistä ihmistä en tähän osaa vastata, mutta oon erityisen hämmentynyt ihmisten some kirjoittelusta. Kiusaamista, uhkailua, ylimielisyyttä, toisten valintojen arvostelua. Eiks aikuiset ihmiset osaa käyttäytyä kunnolla? Oon ehdottomasti sananvapauden puolella, mutta saman asian voi ilmaista monella eri tapaa. Tätä menoa alan kannattaa pakollista somekurssia, ennen kuin ihmisiä päästetään jakamaan sisältöä eri somekanaviin!

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Yllätyn vastauksesta itsekin, mutta mun on pakko vastata äitini. Meidän välit on ollut viime vuosina aika mutkikkaat ja äiti on tehnyt elämässään asioita, jotka on satuttaneet mua tosi paljon. Oon monesti miettinyt, etten anna koskaan hänelle anteeksi, joten oon tosi yllättynyt, että ollaan nyt tässä pisteessä. Äiti oli viime vuonna ihan mieletön ja muuttui ihan valtavasti. Hän alkoi kohtelemaan mua paljon paremmin ja mun muutot kauemmaksi teki meidän suhteelle vaan hyvää. Äiti innostui mummoilusta ja hän kärttää Wiljamin kuulumisia jatkuvasti. Meistä tuli toisiamme kohtaan avoimempia ja voidaan jutella oikeastaan mistä vaan. Toki vanhat asiat tulee painamaan mua aina, mutta joskus on tultava hieman vastaan ja annettava periksi. Mun äiti on ihan hyvä tyyppi. 

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Eniten rahaa söi tietenkin asumisen kustannukset, lapseen liittyvät hankinnat, terveys ja vapaa-aika. Itse syön tosi vähän, joten mulla ei menisi paljon rahaa ruokaan, mutta tällä hetkellä maksan myös miehen ruoat ja hän syö tosi paljon. Ruokaan menee siis yllättävän paljon rahaa tätä nykyä.

Mitä toivot tehneesi enemmän?
Elää hetkessä. Oon sellainen jahkailija, jolle päätöksenteko on tosi vaikeata. En myöskään aina muista nauttia elämästä, vaikka sillä hetkellä ei ois just menossa mitään kriisiä. Pitäisi vaan antaa olla, ottaa rennommin ja katsella paremmin ympärilleen. Huomata ne kaikki ihanat asiat, mitä tää maailma on pullollaan.

Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Surrut ja vellonut pahassa olossa. En toki mahda mun mielenterveysongelmille hetijustnyt mitään, mutta tää on sellainen asia mihin toivoisin muutosta. Että elämä alkaisi taas maistumaan täysillä ja osaisin kiinnostua aidosti eri asioista. Nyt monet jutut on sellasia pakonomaisia eikä ne tuota juuri mielihyvää. Mutta tää bloggaaminen on oikeesti ihan jees, on välillä vaan hankala saada motivaatiota kirjoittamiseen. Silloin annan olla ja palaan blogiin vasta, kun huvittaa.

Miten vietit joulua?
Aatto aamuna tehtiin omassa kodissa jouluvalmistelut loppuun ja katseltiin Joulupukin kuumalinjaa. Pian isäni haki meidät omien vanhempieni luo, jonne kokoonnuimme syömään sekä avaamaan lahjoja. Illemmalla käytiin hautaismailla ja lähdettiin takaisin Vantaalle, missä mentiin miehen vanhemmille. Joulupäivä hengailtiin heillä ja illalla palattiin omaan kotiin. Joulu koostui pitkälti siis yhdessäolosta. Toki tämä oli myös Wiljamin ensimmäinen joulu, joten tuo juhla sai aivan uudenlaisen merkityksen.

Entä juhannusta?
En oo oikeastaan koskaan viettänyt juhannusta, sillä oon ollut kaikkina muina juhannuksina ulkomailla paitsi kahtena viimeisimpänä. Viime juhannus oli aika synkkä, olin tosi ahdistunut ja fiilis oli suoraan sanottuna paska. Olin miehen kanssa alkuun, mutta jossakin vaiheessa hän lähti veljensä kanssa baariin kuuntelemaan erästä keikkaa. Mä vaan itkin ja ahdistuin entisestään, mutta halusin, että miehellä on kivaa. Lähetti hän myös isänsä katsomaan, onko mulla kaikki ok. Aika kiva ja huomaavainen teko näin jälkeenpäin ajateltuna.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
En oikein muista mitä luin, sillä pitkästä aikaa oli vuosi, kun luin tosi vähän. Pakko siis vastata varmaan Jänö-Jupen hauska tupsu. Kyseessä on siis lastenkirja, vaan ei mikä tahansa sellainen! Sain nimittäin ihan pikkuisena tuon kirjan joululahjaksi ja siitä muodostui mun lemppari lastenkirja. Kirjassa on pahviset sivut ja oon piirrellyt niille lyijykynällä. Tätä kirjaa me aiotaan lukea joku kerta Wiljamin kanssa!

Mikä oli vuoden paras elokuva?
Paras näkemäni leffa oli Beauty and The Beast, tuttavammin meille suomalaisille Kaunotar ja Hirviö. Käytiin miehen kanssa katsomassa tää keväällä leffateatterissa ja yllätyin, kuinka en pettynyt ylistäviä kommentteja saaneeseen näyteltyyn versioon. Sanoisin, että toi on parempi kuin alkuperäinen. Ja hauska fakta, tunsin Wiljamin potkut ensi kertaa tuolla ollessa.  Ehkä hän ilmaisi oman mielipiteensä tuosta leffasta!

...entä musiikillinen löytö?
Kuuntelen pääasiassa rock- ja metallimusiikkia, myös rap-rock on hyvä tyylisuuntaus. Mutta varmasti joka genressä on artisteja/biisejä joista tykkään. Yks ehdoton suosikki on Sanni. Todellinen yllättäjä viime vuonna oli Anatude alias Antti Tuisku. Hänen uusi tapa tehdä ja esittää poppia on tosi mielenkiintoinen, freesi ja ehkä pikkuisen härski. Mutta mä ja monet teistä tykkää, joten toivottavasti hän jatkaisi tolla linjalla. Näin Antin viime kesänä kerran Helsingissä ja se lava show, wow ihan huikee! Jos yksi nosto pitäis tehdä biiseistä ni se ois Hank Solon biisi Paska sydän. Tätä biisii on kuuneltu monet kerrat toistolla kyyneleet silmissä. Kolahti suoraan ytimeen.

Mistä ihan todella, todella innostuit?

Vanhemmuudesta ehdottomasti, mulla ei oo koskaan ollut näin varma ja tyytyväinen fiilis mun elämäntilanteesta. Rakastan meidän jokaista päivää, vaikka ne ois ollut tosi raskaita ja pinna koetuksella, sellaista se arki joskus vaan on pienen lapsen äitinä. Innostuin myös tästä bloggaamisesta ja sain kirjoitettua yllättävän paljon postauksia parin kuukauden poissaolosta huolimatta. Haluaisin kehittyä kirjoittajana sekä etenkin kuvaamisessa. Mua kuitenkin hämmentää se, miksi mun kuvien laatu on tosi paljon huonompi sen jälkeen, kun oon ladannut ne blogiin esim. väritys muuttunut tosi tummaksi.

Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
Täytin 19 vuotta. Synttärini kuluivat ihan tavallisen vauvaperhe arjen mukaisesti eikä tehty juuri mitään erikoista. Sain myös ensimmäisen vapaa hetken silloin kuukauden ikäisestä pojastani, kun menin ostamaan itselleni parit housut. Paras lahja, minkä pystyin saamaan oli tuo oma aika. Illalla syötiin vielä mun tekemää valkosuklaa- ja vadelmamousse täytteistä kakkua.

Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Rento ja hieman homssuinen. Olin tosi paljon vaan kotona, joten en kokenut tarvetta panostaa ulkonäkööni. Ulos lähtiessä usein kuitenkin olin hieman tarkempi miltä näytän, mutta kotona saatoin vedellä t-paidassa ja alusvaatteissa suurimman osan ajasta. Välillä päälle eksyi myös collarit. Toisaalta tyylini muuttui siinä määrin, että aloin kokemaan, että vaatekaappini ei ole omannäköiseni. Myöskään vaatekaupoista ei löytynyt vaatteita, jotka miellyttäisivät silmääni. 

Mikä piti sinut järjissäsi?
Mies ja cokis. Raskausaikana addiktoiduin sokerilitkuihin enkä oo vieläkään päässyt opitusta tavasta eroon. Join viikossa litra tolkulla limua, mutta ruoka ei maistunut lainkaan. Painonnousu raskauden aikana oli melko olematonta. Mies tuki mua vaikeina aikoina ja niinä hetkinä, kun inhosin raskausmahaani. Hän piti mua hyvänä, arvosti mua sellaisena kuin oon sekä osoitti rakkautta. Hän myös piti mun jalat maanpinnalla sekä näpäytti mua, mikäli olin toiminut hieman kyseenalaisella tavalla.

Mikä oli lemppari telkkariohjelmasi?
En katsonut tv:tä tai sarjoja moniin vuosiin, ennen kuin tapasin ton miehen, jonka kanssa oon nyt. Hän tutustutti mut  Uuden päivän pariin sekä aloin katsomaan hänen kanssaan Salattuja elämiä. Ne ei kuitenkaan olleet mun lemppariohjelmia vaan syksyllä, kun saatiin telkkari koukutuin sarjaan nimeltä Remppa vai muutto. Myös Koko Suomi leipoo sekä Say what pyörivät kerran viikossa meidän telkkarin ruudulla.

Mitä sä oisit toivunut tehneesi enemmän ja vähemmän viime vuonna?

Melissa ❤