tiistai 2. tammikuuta 2018

Mitä tapahtui vuonna 2017?


Muutin kaksi kertaa.
Ensimmäistä muuttoa edelsi kodittomuus, mutta lopulta sain asunnon sosiaalityöntekijöiden avustuksella. Asunnolla ollessa oireilin paljon ja pian selvisi, että siellä on sisäilmaongelmia. Oli sanomattakin selvää, etten halunnut jäädä tuonne kasvattamaan pian syntyvää lasta.

Aloimme kesällä hakea miesystäväni kanssa yhteistä vuokrakotia. Parin päivän päästä meille tarjottiin kaksiota ja päätettiin ottaa se vastaan, kun olin käynnyt tsekkaamassa sen läpi. Nyt ollaan asuttu yhdessä saman katon alla jo puoli vuotta

Kirjoitin ylioppilaaksi.
Luin ylppäreihin hävettävän vähän tuskin lainkaan, joten oon tosi tyytyväinen, että pääsin niistä läpi. Samalla tuli kahlattua lukion oppimäärä ja muututtua hiukan viisaammaksi. Lukio oli hieno kokemus ja tähän astisista kouluvuosista paras oli abivuosi. On sääli, että meidän ihana lukioporukka levisi sinne tänne, mutta varmasti joskus nähään mm. luokkakokouksen merkeissä. Olisi kiva saada tietää, mitä kukin on päätynyt lukion jälkeen tekemään.

En voi kiistää sitä, ettenkö olisi voinut selvitä paremmilla arvosanoilla, mutta minkäs sille mahtaa jos koulu ei kiinnosta. Abivuotena kävin lähinnä kääntymässä koululla ja monet kurssit jäivät kesken. Enemmän kiinnosti olla oman kullan kanssa tai kotona chillailemassa. Älkää toistako samaa virhettä!

Olin raskaana ja synnytin.
Huomasin olevani raskaana loppuvuodesta 2016 - positiivisen raskaustestin tein 11. joulukuuta. Alun shokin jälkeen päätettiin pitää lapsi, mutta päätös vaati paljon rohkeutta. Raskausaika oli henkisesti hyvin kuormittaavaa ja välillä oli hetkiä, kun en huomannut ympärilläni olevaa valoa. Onneksi fiilikset ovat nyt hieman paremmat!

Raskausaika sai odotetun huipennuksen 28. elokuuta, kun pieni poikamme päätti syntyä tähän maailmaan. Raskausviikolla 41+1 syntynyt poikamme painoi 3 080g ja oli 47cm pitkä. Rakastuin häneen ensi silmäyksellä ja joka päivä sydämeni on pakahtumaisillaan seuratessani hänen touhuja. Annoimme pojalle nimen Wiljami Fenix.


Romahdin.
Vuosi 2017 oli vaikea. Kyseenalaistin useaan otteeseen elämäni merkityksellisyyden ja viis veisasin itsestäni. Mielenterveysongelmani pahenivat raskausaikana ja toivoin niiden hellittävän. Mun oli kärsittävä kropastani ja pääni sisäisistä ristiriidoista.

Olin levoton, ahdistunut, masentunut ja väsynyt elämään. Takaraivossa kolkutti ajatus pienestä ihmeestä, mutta en osannut ottaa iloa irti vauvamahastani ennen kuin se oli jo poissa. Elin pohjattomassa sumussa, mutta se hälveni lapsen synnyttyä. Elämä muuttui valoisammaksi ja huomasin, että tässä kaikessa on edes hitunen järkeä. Onneksi en luovuttanut.

Aikuistuin ja muutuin vastuullisemmaksi.
Lapsen myötä olen joutunut matkustamaan syvälle sisimpääni. Millainen äiti haluaisin olla? Mitä ominaisuuksia en tahdo opettaa lapselleni? Kuinka ratkon riidat järkevästi? Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä?

Haluan opettaa Wiljamin pojaksi, joka osaa kunnioittaa muita ihmisiä, tavoitella unelmiaan, olla eri mieltä ja rakastaa. Tämä ei onnistu ilman tasapainoista kasvattajaa eli minua. Mun täytyy tuntea itseni ja hallita käytökseni, jotta voin olla hänelle esimerkiksi. Omalla toiminnallani osoitan, mikä on ok ja mikä ei.

Oon alkanut keskittymään omiin toimintatapoihini entistä enemmän huomiota. Alkanut toimimaan fiksummin ja pyrkinyt miettimään asioita, ennen kun toimin. Oon joutunut opettelemaan monia eri juttuja ja huolehtimaan pienestä avuttomasta olennosta. Välillä olo on raskas ja haluaisin palata ajassa siihen hetkeen, kun en ollut vielä raskaana. Mutta onneksi aina palaan järkiini ja tajuan, että pidän mun elämästä just tämmösenä.

Nautin elämästä.
Kävin muutamassa konsertissa kuuntelemassa hyvää musiikkia. Vierailin museoissa, Korkesaaressa sekä kävin paristi leffassa. Yhtenä vuoden kohokohtana oli isoveljen häät heinäkuussa!

Käperryin monesti sohvan nurkkaan löhöilemään sekä katsomaan telkkaria. Tapasin läheisiä ja vietin heidän kanssa aikaa. Iloitsin luonnosta ja lenkkeilin kauniissa maisemissa. Ihmettelin maailman kauneutta. Olin onnellisempi kuin koskaan ennen.

Mitkä on ollut sun vuoden 2017 kohokohtia?

Melissa 

6 kommenttia:

  1. kiva postaus :) tätä oli tosi mielenkiintoista lukea ^^

    <3: Sofia, fashionsituation.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Tätä oli kiva lukea! :) Vauva-arki muuttaa varmasti paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se muuttaa melkoisesti. Ennen elämä oli melko huoletonta sen suhteen, ettei tarvinnut kauheasti ajatella mitä tekee. Nyt on toisin ja välillä se tuntuu hölmöltä. Mutta se oli odotettavissakin :D

      Poista
  3. Ihan samat fiilikset omasta raskausajasta: olin levoton, masentunut, ahdistunut enkä nähnyt valoa missään, mutta samalla onnellisempi kuin koskaan. Se on ihan hullua! Onneksi sun olo helpotti, samoin mulla synnytyksen jälkeen. Ihana postaus taas <3 -Tiuhti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! On se niin omituista, kun samalla joku asia on niin ihana sekä samaan aikaan ihan hirveä.

      Poista